Minkäs siis geenistölleen mahtaa. Olen huomannut pitäväni erityisesti pienistä kulhoista. Nimenomaan uniikkisavitavaroista, riisikupeista, pienistä soijakastikelautasista (sushikattauksen osana), nuudelikulhoista jne. Välillä ovat ihan alkuperäistarkoitusta vastaavassa käytössä ja välillä ihan muussa tarpeesta riippuen. En ole kranttu. Japanilaisilla on todella nättejä tuotteita ja silmäni bongaa niitä kaupassa aikä näppärästi. Onneksi meidän nuori mies on aloittamassa opiskelijan taivaltaan syksyllä ja sen myötä pikkuhiljaa alkaa tarvita keittiösälää, sillä olen huomannut hänen syövän ainakin toisinaan. Siispä voin sitten ruveta tyhjentämään omia nurkkia, jotta saan tilaa uusille. Ei hän varmaan pane pahakseen. Luonnon kiertokulkua.
Minun suosikkikauppani on aina ehdotomasti TJ Maxx, josta löytää vaikka mitä vaatetta, peittoa, tyynyä, kenkiä, pieniä huonekaluja, mattoja, kodin tavaroita: laseja, astioita, kattiloita, jopa ruokia. Kun viimeksi kävin, niin löysin nämä kaksi kuppia. Juuri sopivat aamiaismuroille. Ja eivät ne sinne kauppaan jääneet, kun olivat niin vastustamattoman hyväntuulisia. Made in Japan - kuinkas ollakaan. Eikä hintaakaan kuin muutama dollari.
Kunhan päästään toukokuun lopulle, niin yritän mahduttaa aikatauluuni käynnin Decatur Arts Festival´illa, joka järjestetään joka vuosi tässä lähistöllä. Vaikkei sieltä mitään tarttuisi mukaan, niin se on ehdottomasti pällistelyn arvoinen kohde. Mukana on kymmenittäin eri alojen taiteilijoita (mm. savitavaraa) ja tuotteet korkeatasoisia. Ainoa syy, miksen ole ostanut kuin muutaman pienen savikupin sieltä ennen, on ihan joidenkin ihanien esineiden koko. Jotkut puutarhakoristeet ovat kertakaikkiaan liian isoja mahtumaan autooni. Säästyvätpä nekin rahat. Katsotaan, miten tänä vuonna käy... Siitä lisää aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti