Että osaakin tuntua tänään kurjalta. Ensimmäinen lemmikkini ikinä jahtaa nyt hiiriä uusissa maisemissa. Tyttö ehti olla meillä lähes 11 vuotta ; tuossa ajassa sen seuraan ja tapoihin tottui ja nyt on ikävä. Kaijalla oli vakionurkka meidän sängyllä ja haen sitä sieltä varmaan vielä kauan. Nyt se sai hautapaikan ison tammen katveesta tonttimme reunalta.
Voi miten surullista. Onneksi teille saapui vastikään Oliivi, vaikka eihän hän nyt Kaijaa korvaa.
VastaaPoistaVoi kun surullista :( Ja niin nätti kisu. Meidän Bella on nyt myös 11 vuotta ja voin vain kuvitella että ei ole helppo luopua lemmikistä joka on ollut noin kauan perheessä. Bellallakin on tiettyjä "rutiineja" ja tuntuisi kyllä hassulle jos kissaa ei tässä olisi. Eli itsellänikin varmasti menisi aikaa siihen, että tottuu kun joku puuttuu.. Mutta tsemppiä teille!! T. Margit
VastaaPoistaKiitoksia kauniista sanoista. Tämä on vielä niin uusi asia, että tekee kipeää. Ei sille mitään mahda. Onneksi tosiaan on Oliivi ja Tiina talossa. Ajattelin ensin, että Oliivi on liian uusi ymmärtämään, mutta eilen illalla se tuli Kaijan nurkalle vuoteeessamme eikä sitä normaalisti ole yrittänyt. Aivan kuin olisi tiennyt, ettei vakioasukas enää palaa. Tiina on pysytellyt lähettyvillä; jotakin se vaistoaa.
VastaaPoista