Bruschetta Julian mukaan

Oheinen kuva sisältää oliiviöljyä, suolaa ja pippuria lukuunottamatta kaikki osaset minun vastaukseeni Julia Child -kokkaushaasteeseen. Haasteenhan esitti Raadelman Rouva Julian elokuisen 100-vuotissynttäripäivän kunniaksi. Halusin löytää jonkun melko simppelin reseptin (kun Julia Childista on kyse, en ollut varma, onnistuuko se), jolla syntyy jotakin todella maukasta (selvä se!), yrtit olisivat osasena (koska niitä on takapiha täynnä) ja joka resepti pysyisi kierrossa jatkossakin (uutta kokeilemalla voi törmätä aarteisiin). Haku tuotti bruschetta-reseptin.

Reseptiin tarvittiin "one loaf of quality rustic bread" leikattuna tuuman paksuisiin viipaleisiin. Minä turvauduin kotikaupan patonkiin, kun ei ollut tullut käytyä farmers´ marketissa ostoksilla. Patongin saa myös näppärästi leikattua yhden-kahden suupalan kokoisiksi viipaleiksi, jonka koon arvioin sopivan testitarkoitukseen oikein hyvin. Kuvassa on myös oranssi ja punainen tomaatti, parmesanjuustoa, valkosipulia ja basilikaa.

Poistin tomaateista siemenet ja kuutioin ne. Basilika olisi pitänyt ohjeen mukaan repiä silpuksi, mutta koska minulla oli vielä veitsi kädessä, niin samaan syssyyn silppuuntui sekin. Ainekset sekoitettiin ja lisättiin suolaa, pippuria ja hitunen oliiviöljyä. Nämä jätettiin marinoitumaan siksi aikaa, kun leipää valmisteltiin. Tässä välissä raastoin myös parmesanjuuston.

Suolasta on aivan pakko mainita sen verran, että olen tykästynyt vaaleanpunaiseen Himalajansuolaan. Voi olla ihan psykologinen juttu, mutta mukamas maistuu niin puhtaalta. Taitaa olla vuosien mittaan nähtyjen dokumenttifilmien vaikutusta, kun niissä aina raikkaat tuulet ja lumipyry puhaltavat vuorten yli. Miten se nyt suolaan liittyy? Ei kai mitenkään, mutta onhan tämänkin suolapurkin kyljessä kuva Himalajalta.

Ja sitten asiaan, paistinpannuun laitettiin oliiviöljyä ja leipäviipaleet ruskistettiin molemmilta puolilta. Ohjeessa sanottiin, että seuraavaksi kuumaa leipää hierottaisiin valkosipulinkynnellä, mutta minä halusin varmistaa, että saan riittävästi makua ja raastoin pari kynttä sellaisen "microplanen" läpi ja levitin sipulikikkareet leipäpaloille.

Leiville aseteltiin noin ruokalusikallinen (tai leipäpalasen koosta riippuen sen verran, kun hyvältä tuntuu) tomaatti-basilikaseosta ja päälle ripoteltiin juustoraastetta. Sitten ei muuta kun tarjolle ja väki maistamaan tuotosta. Olipahan muuten hyvää!

Loppukaneetiksi sen verran, että löysin netistä kommentteja, jossa tätä ohjetta oli muokattu lisäämällä punasipulia ja hitunen balsamietikkaa antamaan ekstrapotkua tomaatti-basilikaseokselle. Ja valkosipulin määrää oli myös rukattu.