Kindle

Joskus miettii ihan oikeasti, montako elektronista vempelettä huushollissaan todella tarvitsee. Ihmeesti ovat lisääntyneet parin kolmen viime vuosikymmenen aikana. Tuollaisia olin pohdiskellut viime aikoina, kun yritin vakuuttaa itselleni yhden uuden tarvetta.

Viikonloppuiltaisin tapaan vetäytyä vierashuoneen rauhaan yhden tai kahden katin seuraan. Joskus lueskelen, joskus katselen telkkaria, joskus tekisi mieli vielä surffailla netissä, mutta kun se ei käy, se ei kertakaikkiaan käy (lainatakseni Lapinlahden Lintuja). En viitsi enää palata alakertaan laittamaan omaa tietsikkaani päälle enkä viitsi varastaa perheen herrojen läppäreitä, mutta jokin näppärä petikaveri mukamas puuttuu. Älypuhelin ei ihan peitä sitä tarvetta.

Ongelma ratkesi, kun hankin eilen sellaisen tablet-laitteen. Pähkäilin pitkään iPad´in ja jonkin muun samantapaisen välillä ja lopulta hankin Kindle Firen, jota amazon.com kauppaa. Pienempi tosin mutta puolet halvempi kuin iPad, vaan tuntuu ajavan asiansa. En tarvinnut mitään täystehoista tietsikkaa enkä mitään isoa vekotinta. Ainoa pikkumiinus tässä on, ettei se ymmärrä ää:n, öö:n ja åå:n päälle, jos sellaisia haluaisin kirjoittaa, mutta sama juttu minulla on kännykkäni kanssa.

Katsottuani eilisillan Doc Martin -jakson rupesin surffailemaan ja opettelemaan Kindlen saloja. Luulenpa, että tämä on juuri passeli omiin tarkoituksiini. Tänä aamuna jatkoin harjoituksia ja katselin vähän aikaa "Girl with a dragon tattoo" -filmiä, koskapa amazonin kautta voin katsoa niitä ilmaiseksi. Onhan tässä vähän sellainen tunne, että nyt olen naimisissa amazonin kanssa, kun iPad olisi vetänyt Applen suuntaan. Samapa tuo, jos tästä tulee onnellinen avioliitto.