"Kreikkalainen kana" lukee otsikossa. Luulisin ainakin. Tai sanotaanko että lukee, jos nettisanakirja piti paikkansa. Pata jäi puuttumaan yhtälöstä, koska sitä ei käyttämäni lähde tuntenut ja olin laiska kaivamaan sen pitemmälle. Raadelman Rouva oli vastikään julkaissut oman kreikkalaiskanapatareseptinsä ja siitähän minä innostuin. Kaupasta löytyi kananreisiä - kanaahan näillä etelänseuduilla muutenkin syödään ihan hirveästi - reilunkokoisia sitruunoita ja perunoita. Valkkasin näitä punakuorisia, koska muita pikkupottuja ei ollut tarjolla ja käytin ne kuorineen. Hunajaa ja oliiviöljyä oli omasta takaa, kuten myös pihasta rosmariinia. Vaikken ole mikään erityinen viherpeukalo, niin rosmariini selviää huonollakin hoidolla. Siitä on osoituksena kaksi talonseinustalla kasvavaa muhkeaa pensasta.
Tässä ruoka on matkalla uuniin. Näytti herkulliselta jo siinä vaiheessa.
 |
| Uunista ulos |
Katsellessaan padan täyttymistä seniori epäili, että meillä riittää ruokaa tuosta useammaksi päiväksi. Pieleen meni se ennustus, sillä juniorin ja minun syötyä, on ruokaa jäljellä seniorille lautasellinen plus pikkasen santsausvaraa. Hyvää on!
Ja alla minun annokseni kyytipoikavalkoviinin kanssa (kalifornialaista pinot grigiota - ainoa, mitä talosta löytyi, mutta kerjäläisethän eivät saa olla kranttuja. OK, OK, ihan kelvollista se on).
Ihanasti sopii ruoka tuohon Valencia-astiastoosi, josta olen NIIN kade! Ja kiva kuulla, että ohje toimi!
VastaaPoistaValencian kanssa kaikki näyttää hyvältä. Ja ruoka oli oikeasti makoisaa - kiitos ohjeesta.
VastaaPoistaTäällä toinen Valenciaa kadehtiva; on se kiva, että saamme sentään näitä kuvia ihailla :)
PoistaEihän minulla muuten noita olisi, mutta kun se Herrasi oli niin hyvä pakkaamaan...
Poista