Taas matkitaan!

Illan sotkut

Rupesi ihan hirveästi tekemään mieli rapeakuorista leipää. Ei olla juuri nyt käyty Farmers´ Marketissakaan, joten talossa ei ollut mitään, jolla tuon kiusauksen tyydyttäisi.  Kuinka ollakaan Rouva Varsinais-Suomesta oli vastikään julkaissut muutamia kuvia omasta leipomuksestaan... Rupesin myöhemmin miettimään, aiheuttivatko leipäkuvat himoni vai tuliko himo ensin ja Rouvalla sattui olemaan passeli ratkaisu tarjolla. Oli miten oli, leipomaan! Resepti on helppo, mutta vaatii aikaa.

Sotkin ainekset eilen illansuussa ja jätin yön yli muhimaan. Asiaan kuuluu, että niitä ei vaivata, vaan sekoitetaan kepeästi. Ihan peruskamaa: jauhoja, vettä, suolaa ja hiivaa.

Aamulla sitten pikkuhiljaa pääsin kääntelemään ja kohottamaan taikinaa. Siinäkin oli pari vaihetta ja taas kului aikaa.




Aamulla käänneltiin ja kohotettiin

Koko homman ydin on, että leipä paistetaan padassa - tai kuten minä: valurautaisessa paistinpannussa - joka on kuumennettu ennakolta uunissa. Se antaa ihanan rapean pohjan leivälle. Pitsakivi saattaisi ajaa asian melko hyvin sekin, mutta ehkä tuo paistinpannu kuitenkin on parempi.

Uunituoretta leipää

Olisin voinut laittaa uunin hitusen kuumemmalle ja saada vielä vähän enemmän väriä leipään, mutta hyvää oli näinkin ja kypsää. Pohja on myös nätti, vaikkei tullut otettua kuvaa. Rouva Varsinais-Suomesta mainitsi leivän olevan isohuokoista ja kepeää ja se piti paikkansa. Taidan tehdä leipää toistekin paistinpannussa, sillä pohja on niin paljon kivemmantuntuinen kuin meidän normaaleilla uunipelleillä saa. Joko palaa tai sitten jää kalmankalpeaksi. Meillä on kaasuhella, josta pidän kovasti, mutta tiettyjen uunileipomusten kanssa pitää olla tarkkana.

Tätä tehdään toistekin!

Nam!