Down & Dirty

Ellei minulla olisi B:n kaltaista kaveria, niin jäisin paitsi kaikenlaisia hauskoja tapahtumia. Tai ainakin voisi kestää kauemmin ennenkuin keksisin osallistua niihin. Viimeisin tempaus oli 5 kilsan Merrell Down & Dirty Mud Run, johon B sai minut ylipuhuttua. Se järjestettiin tänään ihan tässä lähistöllä ja oli hyvin samankaltainen kuin kurajuoksu, johon meidän juniori osallistui huhtikuussa. Reitti kulki metsäpolkuja ja aina välillä oli erilaisia esteitä, jotka piti selvittää milloin kiipeillen, milloin ryömien, milloin kahlaten... P90X:stä ei ainakaan ollut haittaa kiipeilyosuuksilla.

Reisussa rähjääntyy

Ainoat vammat syntyivät toiseksi viimeisellä esteellä, jossa piti köyttä pitkin hilata itsensä ylös; alusta oli kalteva ja saippuaveden liukastama eikä jalkoja periaatteessa saanut eikä oikein voinutkaan käyttää apuna. En huomannut kuin vasta maalissa, että kyynärpäät saivat siellä pintanaarmuja. Ihmettelisin, jos kaikki kisaajat selvittivät tuon esteen kunnialla, sillä se tosiaan vaati jonkin verran papua.

Aloitimme osuutemme klo 8.30 ja silloin oli vielä viileähköä eli 12 oC, mutta onneksi aurinko rupesi kohta lämmittämään. Suhtauduin hieman varauksellisesti vesiosuuksiin, sillä hytisin jo pelkästä ajatuksesta ryömiä ja kahlata kylmässä vedessä. Olen vähän sellainen vilukissa.

Kyllä nyt naurattaa

Päätin kuitenkin, että nyt en jää aikailemaan, vaan laitan reippaasti jalkaa toisen eteen enkä mieti juttua sen enempää. Tuo tehosi, sillä selvitin ne vesi- ja kuraesteet aika näppärästi omasta mielestäni.

Asusteiksi olin varannut komerosta mahdollisimman kulahtaneet vaateparret, jotka saatoin surutta heittää roskiin tämän keikan jälkeen. Armon sai vain punainen tukkapanta, jolle ajattelin löytyvän käyttöä myöhemminkin. Sitä paitsi se on ihan uusi.

Viimeistä kuraestettä valmistellaan

Summa summarum, ei yhtään hassumpi kokemus. Viisi kilsaa tuollaista masokismia riittää mainiosti, vaikka olisi tuolla voinut valita matkakseen myös 10 km. Voisin hyvin kuvitella ottavani tämän uusiksi!