Haluviini käsillä

On tietty hyöty siitä, että meillä on juniori, joka on kasvanut näissä jenkkimaisemissa ja niin ollen täkäläiset juhlat ovat näppärästi hänen kauttaan tulleet myös minulle ja seniorille tutuiksi. Tarkoitan erityisesti haluviiniä, joksi juniori Halloweenin nimesi ja se tarttui. En minä lapsena mitään haluviinistä tiennyt. Luin kyllä Tenavia ja siellä oli tiettyjä jaksoja, joissa seikkaili Suuri Kurpitsa, mutta en toden totta tiennyt, mistä oli kyse. Opiskeluaikoinakin se jotenkin jäi huomioitta, muttei enää!

Meillä on nykyisin aika hyvä valikoima rekvisiittaa pääkallosta, hautakivestä, korpista, hämähäkistä ja seiteistä lähtien kurpitsoja tietenkään unohtamatta. Ja tietysti meidän kaksi kissaa, joista tosin ei kumpikaan musta. Eikä pidä unohtaa sumukonetta, joka pari vuotta sitten sai naapurimme hätääntymään, kun luuli kuistimme olevan tulessa.



Naapurin pinkkejä pensaita

Juniori pukeutunee maanantaina jälleen viikatemieheksi ja säikyttelee pahaa arvaamattomia pikkulapsia ilmestymällä sumun seasta teräase heiluten ja (muovi)ketjut kolisten. Kävimme tänään hankkimassa tekoverta lisätehosteeksi. Minä olen yleensä ollut jonkinsortin noita, mutta parin viikon takainen Down & Dirty kurajuoksu antoi inspiraation uusia se asu - nimenomaan juoksun jälkeinen versio. Parasta on, että töihin saa pukeutua myös, kunhan ei aiheuta vaaraa tuotantoympäristössä ja pysyttelee suunnilleen hyvän maun rajoissa.

Myös luonto on hyvässä ruskavaiheessa ja antaa hauskan värilisän tähän tapahtumaan. Laitan lisää tekstiä ja kuvia, kunhan saamme koristukset paikoilleen puhumattakaan omista asuistamme! Tästä tulee hauskaa!