A niin kuin alpakka

Tänään oli just sopiva päivä kutsua itsensä Mystic Mountain alpakkafarmille eikä itse asiassa tarvinnut kauheasti kinutakkaan, sillä omistajat tuntuivat aivan mielellään ottavan vieraita vastaan. Siellä on tällä hetkellä 18 eläintä, joista uusin tulokas Leonidus on vasta 8 päivää vanha, mutta näytti sangen terhakalta. Paikka oli vain puolen tunnin matkan päästä meiltä eli ei tarvinnut matkustaa maan ääriin. Minähän olen hankkinut muutaman kerän ja vyyhdin tilan tuotteita ja oli kiintoisaa nähdä, mistä eläimistä minun ostamani langat olivat peräisin.

Eläimet eivät todellakaan olleet samasta muotista valettuja ja jokaisella vähän erilainen ilme ja frisyyri ja tietysti myös luonne. Jotkut yksilöt toivat lähinnä strutsin mieleen, joillakin oli lähes hevosmainen pitkulainen päänmuoto ja jotkut taas tylppäkalloisia. Yllätyin, miten ystävällisiä nämä alpakat olivat, sillä useimmat tulivat muitta mutkitta tekemään tuttavuutta. Porkkananpaloilla saattoi olla myötävaikutuksensa.

Tässä vieressä on minun suosikkini Contessa - se vaaleampi näistä kahdesta. Jännä turkki sillä: vaikka olikin vaalea, niin ei ollut ihan valkea, vaan siinä oli vähän tummempaa mukana. Omistajat totesivat, ettei Georgiassa valkoisia alpakoita olekaan, vaan ne ovat ruosteenvärisiä - viittaus osavaltion rautapitoiseen maaperään. Contessan värityksessä ei kuitenkaan ollut siitä oranssista kyse, vaan karvanpäät olivat tummat ja se sai sen erottumaan joukosta. Kun olin maininnut pitäväni Contessasta, siitä oltiin heti tekemässä kauppaa. Lupasivat auliisti, että eläintä voidaan hoitaa heidän tilallaan ellen voi pitää sitä omalla takapihallani. En tiedä Contessan hintaa, mutta haitari tuntui olevan aika laaja riippuen mm. eläimen iästä, karvanlaadusta, lisääntymiskyvystä ja ulkonäöstä. Muutamasta tuhannesta dollarista lähelle sataa tuhatta. Eipä minusta nyt ihan vielä tullut alpakan ylpeää omistajaa, vaan sanoin tyytyväni ajoittaisiin lankaostoksiin. Ainakin tässä vaiheessa.

Ilmiselvä hippi

Omistajilla on useita alpakka-aitauksia vierekkäin ja vahtina joku spesiaalilammaskoira, joka oli hyvänmatkaa kasvamassa vasikankokoiseksi. Näissä maisemissa alpakoiden vihollisina ovat kojootit ja villiintyneet koirat, mutta Cicero osaa taatusti pitää hyvin jöötä. Peurat - joita täällä piisaa - puolestaan levittävät jotakin vaarallista loiseläintä ja se pitää omistajat varpaillaan. Alpakkatietouteni ainakin tuplaantui tämän käynnin seurauksena.

Ja ei, nämä eivät sylkäisseet päälleni kertaakaan...

www.mysticmountainalpacas.com