perjantai 4. maaliskuuta 2011

Kevättä ilmassa

Nyt on jo maaliskuu ja kevättä rinnassa. Viikon päästä täällä siirrytään jo kesäaikaan ja tarkoittaa sitä, että luovun tummanvioleteista Marimekon talviverhoista olohuoneessa ja vaihdan ne vaaleisiin keltaisen-sinisen-vihreisiin mareihin. Molemmat ovat jo ehtineet tehdä tuota vuosittaista vaihtorundia suunnilleen sen ajan, kun olemme asuneet tässä talossa eli toistakymmentä vuotta. Odotan vain sitä päivää, jolloin huomaan niiden haurastuneen auringonpaisteessa sen verran, ettei kangas enää kestä käsittelyä; tummissa huomaa jo selvää haalistumista, mutten ole vielä valmis luopumaan niistä.

Kevääntulon huomaa myös pihalla kukkivista narsisseista ja naapurin kirsikkapuusta. Jopa meidän luumupuu on tuonut näytille ensimmäiset kukkaset. Ja linnut parantavat lauluaan aamusta toiseen. Koska talvi täällä alkoi yllättävän aikaisin ja kylmiä ilmoja (kaikki on tietysti suhteellista Suomen pakkasiin verrattuna) piisasi, niin en oikein uskalla luottaa siihen, että kevät olisi pysyvästi maisemissa. Maaliskuu tahtoo muutenkin olla sellaista kiikun-kaakunaikaa ja mennään säissä ääripäästä toiseen. Mutta ellei muuta, niin päivät ovat pidentyneet pikkasen sitten pahimman kaamoksen.

Löysin vallan mainion tavan juhlia kevääntuloa, kun luin Marikankaisista Converse-kengistä, jotka tulisivat myyntiin nyt alkuvuodesta. Conversehan on sellainen tennaristandardi, joka taisi jossakin vaiheessa olla vähän elähtänyt, mutta on saanut uutta puhtia viime vuosina. Nyt tosiaan Converse ja Marimekko ryhtyivät yhteistyöhön ja toivat markkinoille muutamilla takavuosien kuoseilla koristeltuja tennareita ja koripallokenkiä. Haksahdin v. -63 Tarha-kankaisiin tennareihin - tervehdys sinulle velipoika! - ja ovat muuten aika mageet! Laitoin ne tänään ekaa kertaa käyttöön, mutta eipä kukaan töissä katsonut jalkoihini. Samperi sentään ja noissa kuitenkin oli vähän ytyä! Ainakin minun mielestäni.

2 kommenttia:

  1. Rouva Varsinais-Suomesta5. maaliskuuta 2011 klo 2.21

    WAU! Noissa on tyyliä!

    VastaaPoista
  2. Noissahan askel nousee ihan itsestään! - Täällä tennarikelit antavat vielä odottaa itseään, vaikka aurinko ja tuuli yhdessä tekevät parhaansa. Hankea riittää hiihtämistä ja laskemista varten; tänään on laskiaissunnuntai! Niinpä minäkin sonnustauduin monoihin aamusella ja kävin Oittaalla kiertämässä vauhdikkaan lenkin (lue: alamäet lujaa, ylämäet hitaasti). Jos se minusta on kiinni, ensi kesänä kasvaa pitkiä pellavia!!

    VastaaPoista