Viime perjantain maajäristys ja tsunami Japanissa liipaisivat läheltä ihan siitä syystä, että perheen seniori on sieltä kotoisin. Hän onkin viettänyt viikonlopun liimautuneena TV:n ja tietokoneen ääreen ja soittanut pariin otteeseen äidilleen. Onneksemme sukulaisemme ja tuttavamme eivät ole pahimmilla tuhoalueilla - lähimmät Tokion maisemissa - mutta toki huoli on silti sydämissä.
Mielenkiintoisen lisän tähän yhtälöön tuo se, että velimieheni Herra Suvelasta perheineen asui neljä vuotta Japanissa -90-luvun alussa ja tutustui samalla seniorin sukuun. Heidät kutsuttiin mm. seniorin nuorimman veljen häihin jne. Samana päivänä, kun meidän juniori syntyi eli 17.1.95, Kobessa tapahtui mittava maanjäristys ja Herra S. perheineen oli tapahtumien keskipisteessä. Seniorin keskimmäinen veli ajoi polkupyörällä tuhojen keskellä ruokakassin (joka sisälsi mm tomaatteja - Rouva Suvelasta ei pysty ymmärtämään, mistä seniorin veli olisi niitä saanut käsiinsä siinä tilanteessa) kera heille varmistaakseen, että olivat kunnossa ja että heillä oli elintarvikkeita itselleen ja kolmelle pojalleen. Tämä samainen polkupyöräilevä veli asuu nykyisin perheineen Yokohamassa ja toivon hänen saavan vastaavan kassillisen ruokaa tänään.
Seniorin serkku Shikokun saarelta kertoi paikallisten kalastajien saaneen pyydyksiinsä paljon kalmareita viime aikoina ja sitä ei perinteisesti pidetä hyvänä enteenä. Toivottavasti se enne liittyi vain tuohon jo tapahtuneeseen maanjäristykseen eikä niin, että Shikokun suunnalla olisi jotakin kehkeytymässä.
Maanjäristyksestä on jo yli kaksi viikkoa. Päivääkään ei ole kulunut ilman että olisimme moneen kertaan tarkistaneet tilanteen Japanissa. Muistamme aina lämmöllä sitä huolenpitoa ja ystävällisyyttä, jota saimme osaksemme Japanissa asuessamme; myös Koben järistyksen jälkeen.
VastaaPoistaPaitsi puhdasta ruokaa, toivottavasti myös puhdasta vettä riittää niin lapsille kuin aikuisille.