Jalkapalloilua

Vähän aikaa sitten oli yhden blogipäivityksen aiheena jalkapallo ja nyt on sopiva tilaisuus jatkaa aiheesta.

Paikkakunnallamme on sangen aktiivinen seura, joka perustettiin 70-luvun alkupuolella ja sieltä juniorikin sai futiskipinänsä. Kävimme ensin katsomassa yhden tuttavan tyttären pelejä ja juniorin todettua: ”Ne on taitavia tyttöjä” hän halusi mukaan kuvioihin. Ikää oli silloin 5 v. Hänellä meni hetki ennen kuin tajusi, että minä-potkaisen-pallon-sinulle-ja-sinä-potkaiset-sen-takaisin-minulle –sääntö ei pädekään, vaan pallosta joutuu taistelemaan. Vuosiin on sittemmin sisältynyt sekä harrastelijasarjaa että kilpasarjaa ja sisäkausia ja ulkokausia ja koulun lomien aikoina leirejä. Jopa allekirjoittanut saatiin ylipuhuttua juniorin muutaman vuoden takaisen valmentajan ja kahden vanhemman ansiosta mukaan yli 3-kymppisten sekasisäjoukkueeseen pari vuotta sitten. Tuota hekumaa kesti vain yhden kauden, mutta oli ihan hauskaa, vaikkei minulle ei ole vieläkään selvinnyt, miksi äijät pyysivät minut mukaan. Ehkä on parempi olla epätietoinen. Ajattelivat varmaan, että olen suomalainen yllytyshullu, mikä tietysti piti paikkansa. Minä kuljin nimellä Tank ja ne muut kaverit olivat Two Left Feet, Peter Pan (maapähkinätahnamerkin mukaan; kuvaamaan hidasta liikehdintää, alias PBJ = Peanut Butter and Jelly) ja Slo-Mo (= Slow Motion alias Mexican alias Commish). Sen verran pitää kehua, että minua on houkuteltu jatkamaan, mutta ehkä on parasta lopettaa uransa huipulla...

Nyt, kun juniori on lukiossa ja on päässyt myös mukaan koulunsa joukkueeseen, on ollut jännä tehdä vertailevaa tutkimusta. Vanhempien osallistumista taustatukijoiksi toivotaan/kerjätään/maanitellaan jos mahdollista vielä enemmän kuin seurassa. Täällähän kouluissa on monenmoista eri lajia tarjolla ja tietyt lajit ovat tiettyihin aikoihin vuodesta. Esim. amerikkalainen jalkapallo ja yleisurheilu syksyisin ja jalkapallo & pesäpallo keväisin, talvella painitaan ja pelataan koripalloa jne jne. Koulun urheilutoiminta vaatii jatkuvaa varainkeruuta, sillä budjetit ovat olemattoman niukat ja vielä, kun on kyse tällaisesta perinteisesti vähemmän suositusta lajista, niin touhu vaatii todellista vakaumusta ja uskoa. Uudet sukat sentään saadaan vuosittain, mutta pelipaitoja kierrätetään yleensä kolme vuotta ennenkuin kasassa on riittävästi varoja uusien ostoon. Kun ykköjoukkue saa uudet, niin vanhat annetaan kakkosjoukkueelle jne. Hattua nostan niille opettajille, jotka työpäivänsä jälkeen vetävät treenejä ja käyttävät iltansa pelimatkoihin. Kausi on vain muutaman kuukauden mittainen, mutta silti. Ei se tyhjästä tule.

Koulujen urheilijoukkueilla on tietysti myös nimi ja usein - vaikkei välttämättä - eläinmaailmasta valittu. Juniorin koulu tunnetaan Seminoleina intiaaniheimon mukaan. Surkuhupaisaa on, että oltuaan perustamisestaan lähtien 90-luvun alussa tuonniminen, Florida State University oli nyt viikko pari sitten keksinyt tämän asian (niillä on sama nimi ja kuva käytössä) ja nosti kanteen tätä lukiota ja lähes naapurissa toimivaa yläkoulua vastaan. Lopputulos on, että nämä koulut voivat käyttää nykyistä nimeä ja maskottia vielä vuoden 2014 loppuun, mutta maskotista on siinä vaiheessa luovuttava. Seminole-nimeä voidaan käyttää, jos sitä edeltää koulun nimi. Koululautakunta arvioi, että tuosta muutoksesta tulee parinsadan tuhannen dollarin kulut, kun pitää poistaa ne maskotit amer. futiksesssa käytettävistä kypäristä ja koripallokentän lattiasta jne. Saakin olla tarkkana, kun niitä maskotteja löytyy mitä yllättävimmistä paikoista.