Nyt, kun Japanin suuresta maanjäristyksestä ja tsunamista on kulunut toista viikkoa, niin uutisointi on ehtinyt muuttua kokonaisvaltaisesta tilanteen kuvaamisesta erilaisten pienempien yksityiskohtien esilletuomiseen. Ihmiset eivät enää ole yhtä isoa tuhansia käsittäviä massoja, vaan kuulemme yksittäisten henkilöiden kohtaloista - sekä mittaamattomasta hävityksestä että kaiken keskellä jopa ilonhetkistä.
 |
Valokuvaaja: KIM KYUNG-HOON, REUTERS |
Minua riipaisevat eläintarinat. Monilla henkiinjääneillä ainoa muisto entisestä elämästä ovat päällä olevat vaatteet ja perheen lemmikki. Tämä kuva on Kesennumassa olevasta evakuointikeskuksesta, jossa nainen jakaa oman riisiannoksensa koiransa kanssa.
Tuollainen käytös ei ole mitenkään uutta: Muistan vuosia sitten kuulleeni, miten AIDS-potilaille tuotiin ruokaa kotiin ja pian huomattiin, että potilaat ruokkivat ensin lemmikkinsä ennenkuin söivät itse. Siispä kuljetukset rupesivat sisältämään myös eläintenruokaa.
Tuo samainen kuva on tänään ilmestyneen Anna-lehden Japani-reportaasissa. Mainio, vaikka aihe sinänsä on aika karmea.
VastaaPoista