Lammaspitaburgerit

Tällainen resepti sattui silmiin tämänkuisesta Bon Appetit-lehdestä - taas kerran. Vaikutti kokeilemisen arvoiselta ja kun vielä kotona sattui olemaan pita-leipää lukuunottamatta kaikki ainekset, niin eipä muuta kuin lähikaupan kautta keittiöön.

Jauhelihaseos näytti herkulliselta.

Hankin pieniä pitoja. Niitä oli paketissa 8 kpl ja arvelin sopivaksi määräksi, sillä lihaa minulla oli ½ kg (ohjeen mukaan olisi pitänyt olla tuplaten, muttemme tarvinneet niin paljon).

Pita on muutenkin hyvä vaihtoehto hampurilaissämpylöille. Jos ei muuten, niin ihan vaihtelun vuoksi.

Jaoin jauhelihaseoksen 8 osaan ja täytin pitataskut ja sitten litistelin sen verran, että seos levisi suht tasaisesti. Näistä tuli melko ohuet, mutta se oli tarkoituskin, sillä nyt ei oltu tekemässä mitään peruspurilaisia.

Ohjeen mukaan nämä pitat piti grillata, mutta minua kiinnosti nähdä, millaisen lopputuloksen saisin aikaan valurautapannulla. Vastaus: hyvän!

Kauppareissulla ostoskärryyn tuli poimittua myös maissintähkiä (6 kpl kolmella dollarilla. Ei paha). Pidän maissista kovasti. Ei muuta kuin kattilaan höyryyntymään eikä se muuta kaipaakaan. Jotkut tykkäävät lisätä voisulaa tai suolaa jne, mutta minulle käy ihan sellaisenaan, kun tähkät ovat nyt niin makeita.





Olin myös tilannut amazon.comin kautta tällaisen Itali-merkkisen kuorijan/juliennevempaimen ja posti toi sen tänään, vaikka oli sunnuntai. Oli tarjouksessa ($7). Minulla on myös mandoliinileikkuri, mutta ei aina tee mieli otaa sitä esille, kun se on olevinaan niin iso.

Yhdellä puolella tämä on kuorija ja toisella ovat nuo julienneterät. Tukeva vehje ja testasin sitä kesäkurpitsaan, josta vetelin kepeästi tuollaisia spagettimaisia nauhoja. Mandoliini on ihan näppärä laite, mutta voipi olla, että se jää niin vähälle käytölle jatkossa, että voin passittaa sen eläkkeelle saatuani nyt tämän Italin. Mandoliinini etu on, että teriä voi vaihtaa ja saada eripaksuisia suikaleita, kun taas tämä tekee vain yhtä ohutta kokoa.