1½ vuoden urakka!

Äidin suvussa on ollut paljon näppäriä käsityöihmisiä ja niinpä minuakin on jo pienestä yritetty houkutella kutimien sun muiden pariin enkä totta puhuakseni ole suhtautunut touhuun mitenkään vastentahtoisesti. Kutomisesta olen aina (lue: kansakoulun jälkeen) pitänyt ja myös ompelemisesta. Mummoni oli hyvin taitava, mutta myös tarkka ja jos ristipistotöissä aloitti X:t tietyin päin, niin kaikkien pistojen piti sen jälkeen olla samoinpäin tai muuten tuli sanomista. Vähän kuin käsiä ristiessä: jos sinulla on vasen peukalo päällimmäisenä, niin sen pitää sitten olla joka kerta. Vaikken juuri ristipistotöitä enää harrasta, niin huvikseni katson toisten kädenjälkiä ja arvioin mielessäni, olisivatko läpäisseet mummuni syynin. Yleensä eivät -  :-) - sillä on helpompi tehdä yksi rivi yhteen suuntaan ja seuraava toiseen. Mutta se ei käy, se ei kertakaikkiaan käy!

1½ vuotta sitten sain tädiltäni paperinaruryijyn joululahjaksi. Tarkkaan ottaen sain värkit sellaisen tekemiseen ja ohjelappusessa olleen kuvan mukaan tästä olisi voinut tehdä pitkulaisen n. metrin korkuisen kapean lampun, sillä kyseessä on LED-valoilla koristeltava työ. Ryijy oli hollilla joko makuuhuoneessa tai olohuoneessa ja tein sitä aina välillä muutaman rivin ja sitten kului taas aikoja, etten tehnyt mitään. Olen huono istumaan telkkarin ääressä noin yleensä, mutta onneksi jalkapallon maailmestaruuskisat antoivat minulle hyvän tilaisuuden olla paikoillani kerrallaan pari tuntia yhtä soittoa ja niin ollen tämä valoryijykin edistyi kertakaikkisen hyvin tänä kesänä. Eilen sain sen lopulta valmiiksi. Eihän tuossa mennytkään kuin puolitoista vuotta... Hävettää sanoa, mutta niin se on.

Laitoin työn samantien perusraameihin, sillä halusin tästä seinälle tulevan työn lattialampun sijasta vähän senkin takia, että pelkäsin kissojemme pitävän tätä muuten raaputusalusena. Tänään sitten tein raameista hieman jykevämmät ja korkeammat, että saan valojohdot piiloon. Raamimateriaalia oli jo entuudestaan yhden ei-hyväksi-havaitun kylppärinpeiliraamikokeilun jäljiltä.

Sahasin kehyspuut sopivanmittaisiksi ja käytin paperia vanhoista kalentereista ynnä Mod Podgea alle ja päälle ja tässä sitä ollaan. Lähinnä musta-valkoiset kalenterinumerot eivät juuri ole pääosassa ja häipyvät, kun työ on seinallä. LED-valot ovat tilauksessa ja kunhan saan ne, niin lisään kuvia lopullisesta työstä. Oliivi esittelee valotonta versiota.

Paperinaruryijy ei suinkaan jäänyt ainoaksi aikaansaannokseksi tänä viikonloppuna, sillä tein myös uuden satsin Levain-leipää (joka ei tosin saanut kohota kuin 8 tuntia), mutta hyvä siitä tuli. Maistoin juuri enkä yhtään valita. Koska olen vastikään hankkinut  gramman tarkkuudella toimivan keittiövaa´an, niin mittasin tähän myös tasan 8 g kuivahiivaa (pakko käyttää sitä, kun tuorehiiva on kokolailla tuntematonta täällä). Tunsin itseni hyvin tärkeäksi.

Ei tässä mikään besserwisser-homma ole taustalla, mutta leipomisessa grammat ovat yleensä tärkeämmät kuin desit. Myönnän olevani sieltä suurpiirteisemmästä päästä, mutta joskus tekee mieli kokeilla, minkä eron paino- vs tilavuusmitat saavat aikaan leipomisessa. Tänään oli sellainen päivä. Nyt tein Rouva Raadelman ylpeäksi!