Dalai Lama Atlantassa

Lokakuun alussa XIV Dalai Lama tuli käymään Atlantassa ja sen vierailun yhteydessä järjestettiin myös yleisötilaisuus. Ei muuta kuin järjestää itselle vapaapäivä töistä 8.10. ja varata liput kuuntelemaan puhetta The Pillars of Responsible Citizenship in the 21st Century Global Village ja paneelikeskustelua aiheesta Secular Ethics in Education.

Tuo päivä oli ehdottomasti tämän vuoden kohokohtia minulle. Olen pitänyt Dalai Lamaa hyvin kiintoisana henkilönä, jolla on sanottavaa kaikille riippumatta kunkin uskonnosta tai uskonnottomuudesta ja päästä näkemään hänet ihan oikeasti elävänä oli lähes liikuttavaa. Jokin outo, vahva tunnelataus oli aistittavissa hänen astuessaan estradille. Hän on juuri niin karismaattinen persoona kuin olin kuvitellut ja myös hyvin huumorintajuinen. Suorastaan hilpeä eikä ota itseään liian vakavasti. Hän muistutti minua yhdestä Boo-san´iksi kutsutusta buddhistipapista, jonka tapasin n. 15 v. sitten Japanissa.

Vaikka Dalai Lama on buddhisti, niin uskonnollisuutta ei mitenkään päivän aikana painotettu, sillä sana "secular" oli pääosassa. Puheensa aikana Dalai Lama sanoi, ettei usko ja rukous ole mitään ilman tekoja (Itse asiassa ilmaisi sen vielä hitusen voimakkaammin: "Faith and prayer are nothing. We need action".) Hänen keskeinen sanomansa on ihmisten välinen myötätunto ja väisti kaikki poliittiset kannanotot.

Iltapäivän panelikeskustelussa oli mukana neljä Emory Universityn tutkijaa, jotka esittivät erilaisia tutkimustuloksia ja käytännön kokeiluja myötätuntoon (compassion) liittyen ja onko se opittua vai synnynnäistä ja miten sitä voi lisätä, jos voi. Ennakolta en ollut varma, olisiko tuo anti kovin kiinnostavaa, mutta juupeli! Todella kiintoisa keskustelu!

Lopuksi on myös aivan ehdottomasti mainittava herra nimeltä Richard Moore, jonka Dalai Lama huomasi yleisön joukosta heti aamulla ja jota meni erikseen tervehtimään ja jota kutsui sankarikseen ("He is my hero"). Ennen iltapäiväsession alkamista Richard piti lyhyen puheen, jossa tarkentui, miksi hän oli Dalai Laman sankari. Richard oli sokeutunut 10-vuotiaana v.1972 Pohjois-Irlannissa englantilaissotilaan kumiluodista, mutta ei ollut antanut tuon katkeroittaa elämäänsä. Noin kahdeksan vuotta sitten Richardille oli selvinnyt, kuka häntä ampunut englantilaissotilas oli ja ovat sen jälkeen tavanneet toisensa useaan otteeseen. Richard oli mennyt naimisiin, saanut kaksi lasta ja perustanut organisaation nimeltä Children in Crossfire, joka pyrkii auttamaan lapsia konfliktien keskellä. Tuo kaikki kuulostaa kovin sokerikuorrutetulta tässä lyhyessä selostuksessa, mutta mies ei tosiaan ollut mikään kermakakku. Hän sanoi todenneensa, että vihan pitäminen sisällään on kuin se, että juo maljan myrkkyä ja odottaa, että toinen henkilö kuolee. Se toinen henkilö viittaa kinttaalla ja itseä asia kalvaa eli mitään ei ole voitettu.

Ja vihonviimeiseksi vielä itse ottama kuva tilaisuudesta.