Keskiaikaista kidutusta

Seniori oli jo jonkin aikaa valittanut iskiasongelmista. Väitti niiden alkaneen liiasta reuhtomisesta P90X:n kenpo-osuudessa joulun alla. Meidän valmentaja on myös kärsinyt sekalaisista selkävaivoista ja kertoi saanensa apua ns. "inversion tablesta" ja sepä rupesi kiinnostamaan senioria. Ryhdyin hakemaan opastusta netistä ja pari viikon harkinnan jälkeen tein ostopäätöksen ja päädyin tämännäköiseen vempaimeen.

Tuota laitetta tulee jopa käytettyä. Seniori kertoi roikkuvansa siinä pari kertaa päivässä muutaman min. kerrallaan ja minä yleensä aamuisin. Olin käynyt valittamassa lääkärilleni ihmeellistä lähes jokaöistä kipua oikeassa jalkaterässä, jota on nyt kestänyt puolisentoista vuotta. Parin kuukauden takainen uusin lisä oireisiin on oikean ukkovarpaan "kihelmöinti"; kun sitä painaa, on kuin ihossa kulkisi sähkövirta. Lekuri kysyi heti, oliko minulla iskiasvaivoja, sillä tuo viittasi hermopinteeseen. Vaikkei minulla juuri nyt olekaan sellaisia vaivoja - ainakaan, että olisi varsinaisia kipuja, niin tietyisssä venytyksissä huomaan selvästi, miten oikea jalka on jäykempi kuin vasen. Summa summarum, ajattelin, että itsensä roikottaminen voisi auttaa minuakin. (Pitää tosin lisätä, ettei minulle lääkärissä selvinnyt, mikä sen öisen kuin salamana iskevän kivun aiheuttaa, sillä se oli aiempaa perua kuin varpaan kihelmöinti. Jos tuo on jotakin ikääntymiseen liittyvää, niin sitten ikääntyminen ei sovi minulle laisinkaan).

"Hang Ups" on nyt tosiaan ollut käytössä kolmisen viikkoa ja olemme pikkuhiljaa lisänneet asteita kallistuskulmaan - siinähän voisi roikkua melkein ylösalaisin, jos haluaisi. Vaikea sanoa, onko roikkuminen auttanut. Ei nyt ole haitaksikaan ollut.
Minuun tykästyneet kissaneitimme tulevat tosin mieluusti 5 kg:n vastapainoksi mahani päälle löllöttämään ja seurauksena on, että olen vaakatasossa; laite reagoi todella hyvin kepeästi liikkeisiin. Se roikkumisesta! Jospa yritän käyttää säännöllisesti vaikka vielä kuukauden päivät ja sitten arvioida uudelleen oikean jalan jäykkyyttä ja varpaan sähkövirtoja. Lisää myöhemmin!

Jos jollakulla lukijalla on omakohtaisia kokemuksia, niin olen utelias kuulemaan!

Sänkyostoksia - Osa III - Lähtöruudussa taas

Niin siinä kävi, että palasimme tänään tasan kahden viikon jälkeen tuttuun Tempur Headquartersiin - on kai sillä liikkeellä ihan oikeakin nimi, mutta kulkekoon nyt tuolla. Vaihdoimme nuorenparikokoisen patjan vakiintuneemman parin kokoiseen eli kuningattaresta kuninkaaseen ja nimenomaisesti sellaiseen kaksiosaiseen kuninkaaseen. Seniori väitti tuntevansa patjanliikkeet, kun käännyn unissani (sen lisäksi, että mukamas rohmusin ylenmäärin tilaa) ja halusi tuolla kaksiosaisuudella päästä nauttimaan omasta rauhastaan. Tällä on leveyttä noin vanhimman/nuorimman veljenpoikani pituuden verran eli 191 cm - jokohan nyt riittäisi tilaa? Patja on muuten samaa Classic-mallia kuin alkuperäinen. Nyt pitää taas viettää pariviikkoinen rupeama sen oudon hajun piirissä, mutta eiköhän se mene jo vanhalla kokemuksella. Itse vaihto-operaatio kaikenkaikkiaan sujui ennalta luvatun joustavasti ilman mitään inttämisiä, joten olemme tyytyväisiä asiakkaita. Uusi patjasysteemi luvattiin jopa toimittaa jo tänä iltana klo 20-23 ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin se tapahtuu ajallaan. Pitäisi varmaan laittaa kiitoskortti postiin.

Koska tämä tuleva on nyt erikokoinen patja(t) kuin mikään meillä entuudestaan oleva, niin uusi aluslakana piti hankkia. Itse asiassa meillä on kaksi vaihtoehtoa lakanakoolle: joko yksi kuningas tai kaksi "twin-XL":ää.  Asiaa mutkisti hieman se, että talvisuosikkini on Marimekon oheinen Poloneesikuosi. Siinä on aika vahvat värit musteensinisineen ja punaisineen enkä halunnut, että aluslakana riitelisi hirveästi noiden kanssa. Valitettavasti Poloneesia ei tunnu ainakaan juuri nyt olevan saatavilla kunkkukoossa. Löysin äkkipäätä hyvin tumman lilan alulakanan - ehkä sillä päästään alkuun. Mutta koska olen tunnettu perfektionisti... Toisaalta "Perfectionism leads to paralysis". No alkuun kuitenkin.

Sänkyostoksia - viikon kokemuksen perusteella...

...olen ihan tyytyväinen uuteen makuusijaan. Tosin olen seniorin kanssa vähän kärhämöinyt tilankäytöstä, koska hän on sitä mieltä, että haukkaan isomman osan patjasta kuin hän enkä tietenkään ole samaa mieltä. Seurauksena pientä tyrkkimistä ja peiton nyhtämistä. Meidän katit tulevat tietysti myös joko yksin tai kaksin saaliinjaolle eli haluavat osansa neliöistä nekin, mutta siinä nyt ei mitään uutta ole.

Niin se Tempuri noin yleisesti: olen huomannut reunat pehmeämmiksi kuin vanhassa futonissamme ja luulisin sen vaikuttavan osaltaan tähän tilanahtauteen, sillä jotenkin sitä haluaa mennä hitusen keskemmälle patjaa kuin ennen, ettei tule sellaista "minä tipahdan ihan just" -oloa. Pelkkä tottumiskysymys. Toinen juttu on patjan ns. uudenautontuoksu. Siitä varoitettiin ennakolta, mutta olin jotenkin odottanut muovimaisempaa tuoksua, mutta aromi on enemmän tunkkaiseen vivahtava. Ei suorastaan vastenmielinen, mutta parempaakin on haisteltu. Sekin tuntuu olevan pikkuhiljaa hälvenemässä. Ehkä nyt viikonloppuna olisi sen verran lämmintä, että voisi vähän aikaa tuulettaa makuuhuonetta. Muuten patja on oikein hyvä ja jämäkkä nukkumisominaisuuksiltaan eikä vaatinut erityisempää totuttelua; ei niin kova, että paikat puutuisivat, muttei niin pehmeä, että keho olisi tuhannen mutkalla. Suosittelen!

Sänkyostoksia

Hieman taustaa: Ensinnäkin meillä on vierashuoneessa 12 vuotta sitten ostettu patjasetti, joka on sitä periamerikkalaista hirvittävän korkeaa tyyliä (eli vaatii pitkiä jalkoja, joita minulla ei ole tai sitten akrobaatinkykyjä, joita olen yrittänyt opetella, jotta sen päälle pääsee). Valitettavasti se patjasysteemi ei oikein koskaan tuntunut hyvältä seniorin tai minun selälle ja sen takia se hyvin nopeasti löysi paikkansa vierashuoneesta. Anteeksi vieraat! Koska vierashuone muuten on oiva pakopaikka, niin sinne tahtoo olla tungosta. Siellä voi rauhassa lukea tai katsoa telkkaria tai muuten vain erakoitua tarpeen tullen ja kaikkea tuota tulee tehtyä senkin uhalla, että selkä esittää vastalauseensa aamun tultua. Toisekseen seniori on kärsinyt iskiasvaivoista viimeiset pari-kolme viikkoa ja minunkin selkäni tosiaan ilmoittaa itsestään, jos patja ei tunnu hyvältä. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sen herkempiuninen minusta on tullut, joten olen valmis tekemään melkein mitä tahansa, että saan kunnon unet.

Niinpä olemme seniorin kanssa ottaneet puheeksi uuden patjan hankkimisen ja sihti oli futonissa, koska sellainen on meillä jo ennestään omassa makuuhuoneessa ja se on erinomaisen mukava. Suunnitelma oli, että hankimme uuden itsellemme ja siirrämme oman vanhan sinne vierashuoneeseen. Tänään lähdimme sitten ostoksille. Muutaman kaupan koluttuamme löysimme itsemme metropoliksen TempurPedic Headquartersista - tai sellaisena paikka itseään mainosti - ja sanoin seniorille, että ystäväiseni Rouva Varsinais-Suomesta herroineen oli hankkinut senmerkkisen muutama vuosi sitten ja kehui kovasti. Testasimme eri tempurversioita js päädyimme lopulta kokolailla "plain vanilla" perusmalliin. Tuntuivat kovasti haluavan tehdä kauppoja ja lupasivat maksaa seitsemän prossan myyntiveron puolestamme, saimme metallirungon kympillä (se on tosin ihan hirveä, mutta onneksi aika näkymätön) ja saimme ilmaisen kotiinkuljetuksen huomiseksi. Ei se nyt halvin mahdollinen patja ole, mutta jos siitä on kalua muutamaksi vuodeksi - 20 vuoden takuu tuolla olisi - niin sitten olen tyytyväinen.

Saimme myös testata patjaversioita, joissa pystyi napin painalluksella nostamaan jalko- tai pääpuolta (Huom! teille Herra Suvelasta) ja vielä sellaista, jossa oli myös hierontamahdollisus. Näppäriä, ei siinä mitään, mutta hintaa se toki lisäsi. Ongelmaksi muodostui, että me halusimme ns. kuningatarkokoisen patjan, mutta sellaista ei ollut kahtiajaettuna versiona. Eli kaikki tai ei mitään. Jos seniori halusi päänsä ylös, niin sitten minunkin nousisi ja jos halusi hierontaa, niin sitten koko patja tärisi. Siispä päädyimme perusversioon ilman noita erinomaisia lisukkeita. Jännä nähdä, miltä tuo ostos rupeaa tuntumaan. Myyjä pyysi, että odotamme kuukauden ennenkuin annamme lopullisen arvion ja ellemme tykkää, niin talvisodan mittaisen ajan saamme miettiä asiaa ja voimme palauttaa ostoksen ilman sen kummempia velvoitteita. Hmmmh! Perästä kuuluu!