Viime aikoina ovat suomalaistuttuni ladanneet facebookiin hiihtoloma-/lumikuvia. Meidän hankikelit ovat oheista luokkaa eli kokolailla "nonexistent". Tänään päästiin asteissa himpun verran kahdenkympin paremmalle puolelle ja aurinko on paistanut suotuisasti, Saatuamme sunnuntaiaamun askareet tehtyä ja kipattua Juniorin takaisin asuntolaansa aloin puuhastaa pihalla. Vaati Seniorin avustusta saada ruohonleikkuri käyntiin talven jälkeen, mutta sitten se taas hyrisi mallikkaasti ja sain rikkaruohot tasattua.

Oregano kukki komeasti, mutta leikkasin ne varret heti kuvan ottamisen jälkeen.

Uutta oreganoa on tulossa...

Eikä ole rosmariinistakaan puutetta!

Katsoin muutama vuosi sitten telkkarista yhtä sellaista "Extreme Makeover" -ohjelmaa, jossa kovia kokeneelle perheelle rakennettin viikossa uusi talo.Tässä nimenomaisessa tapauksessa perheenisä oli onnettomuuden jälkeen menettänyt näkökykynsä ja paitsi että perhe sai paremmin nykyiseen tilanteeseen sopivan talon, pihalle istutettiin myös tuoksupuutarha, jossa oli paljon tuoksuvia kasveja, mm. yrttejä, joista isäntäkin voisi nauttia. Ehkei nähdä, mutta silti kokea muilla aisteilla..

Olisi ihanaa, jos basilikakin olisi yhtä kestävää sorttia kuin rosmariini ja oregano. Nuo viimeksimainitut ovat sellaisia puisempia ja selviävät olemattomallakin hoidolla. Basilika vaatisi vähän enemmän huolenpitoa ja minä olen hitusen laiska...

Mainitsin edellistekstissä mustasta kissasta, jonka olemme nimenneet Pokuksi. Tänä aamuna, kun lähdimme liikkeelle, huomasimme lähikadulla auton alle jääneen mustan kissan. Sydän hyppäsi hetkeksi kurkkuun, sillä perjantaina oli kulunut 2 v, kun menetimme Kaijan. Vaikkei se Poku ole varsinaisesti meidän kissa, niin silti ollut hollilla tämän talven ja sitä on tullut ruokittua ja sille on rakennetu suoja takakuistille.. Phuuh! Kun leikkasin nurmikkoa, huomasin Pokun nauttivan päivästä puidenkatveessa, Joku muu oli siis menettänyt kissansa, muttei ollut Poku.