Perjantai-iltana kotiuduimme kevätlomamatkalta, joka vei meidät ensin Pennsylvaniaan ja sieltä sitten pariksi päiväksi New Yorkiin. Tulihan siinä ajomatkaa: trippimittari näytti kokonaista 1550 mailia eli just alle 2500 km yhteensä ja mehän jätimme vielä auton Pennsylvaniaan ja huristimme junalla Nykkiin.
Matkan varsinainen syy oli käydä uusimassa passit, sillä asuinpaikkamme perusteella kuulumme Suomen New Yorkin pääkonsulaatin alaisuuteen eli sinne piti mennä. Olisi tuo varmaan hoidettu suurlähetystössäkin mutta teki miten hyvänsä, niin homma ei onnistuisi ihan kotinurkilla, joten Nykki oli hyvä kohde.
Kun viralliset muodollisuudet oli selvitetty, kävimme sormet, nenät ja varpaat jäässä tunnollisesti läpi New Yorkin pakollisen kuvion eli Vapaudenpatsaan pällistelyn. Sen näkeminen oli ollut meidän Juniorin "bucket listalla" jo viimeiset 15 vuotta ja lopulta hän pääsi kokemaan hurmoksen. Ja samalla myös veljentyttöni, joka sattumoisin on meillä visiitillä. Ei siinä mitään,
Lady Liberty on vaikuttava. Starbucksin lämpimät teet, kahvit ja kaakaot maistuivat tuon käynnin jälkeen, sillä olimme aivan kohmeessa niin suomalaisia kuin olemmekin :-) - hyytävä tuuli piti siitä huolen.
Koska olimme aivan nurkilla, niin kävelimme World Trade Centerin ohi - pani hiljaiseksi - ja myös NYSE:n edestä.
Reittimme pohjoisessa alkoi ja päättyi Lancasteriin Pennsylvaniassa, jonne meiltä tosiaan kertyi suuntaansa n 1250 km. Aavistuksen pitempi kilometreissä menomatkalla, sillä ajoimme Washington DC:n kautta (ja käsittömättömät ruuhkat Virginiassa lisäsivät tunnin matka-aikaan). Mennessä myös räntä/lumisade DC:n tienoilla antoi pikantin lisänsä myöhäisen illan matkantekoon. Ei onneksi vaikeuttanut meidän ajamista, mutta toden totta halusimme perille saman illan aikana; ei se lumi, mutta mahdollinen jää... Aamulla heräsimme viiden sentin lumikerrokseen kyläpaikassamme ja DC:ssä oli 15 cm eikä aamu-uutisissa muusta puhuttukaan, vaikka olisi kuvitellut Ukrainan tilanteen ja malesalaiskoneen katoamisen olleen enemmän tapetilla. Paluumatkalla ajoimme vähän lännempää, joka oli vuoristoisempaa ja sangen kaunista ja siihen mennessä olivat jo kaikki lumet sulaneet.
Lancaster oli symppis pienehkö kaupunki amish-alueen keskellä ja sen lisäksi ehdimme myös käydä isäntäväkemme kanssa Lititzissä, jossa on Hershey-suklaafirman kilpailija Wilbur Chocolate Co ja maan vanhin rinkelivalmistaja eli Julius Sturgis Pretzel Bakery. Nyt tiedän, miksi rinkelit ovat sen mallisia kuin ovat ja osaan myös näppärästi taituroida sellaisen. Todistuskin on siitä osoituksena!
Hauska matka kaikkiaan, vaikka persukset olivat puutua ajomatkan aikana: 15 tuntia mennessä ja 14 palatessa.
Aika viluisen näköistä tosiaan, hrrr... Nyc olisi kyllä kiva nähdä livenä, kun siitä niin paljon puhutaan ja kun se alkaa olla jo tv:sta tuttu :) Teillä on varmasti ollut antoisa reissu!
VastaaPoistaSuosittelen ehdottomasti kohteeksi. Se hyvä puoli maaliskuussa oli, ettei vielä ollut mikään turistisesonki, mutta säiden kanssa ottaa tietyn riskin.
VastaaPoistaPassitkin tulivat nopsaan. Keskiviikkona sain ilmoituksen konsulaatista, että olivat saapuneet - eli tasan viikkoa käyntimme jälkeen - ja samantien ne laitettiin tulemaan FedExillä meille. Nyt ollaan taas reissukelpoisia seuraavat viisi vuotta. Koska Juniori oli yli 18-vuotias anoessaan tätä passia, niin hänen ei tarvitse erikseen pyytää Suomen kansalaisuuden säilyttämistä; muuten olisi pitänyt parin seuraavan vuoden kuluessa kirjoittaa vapaamuotoinen ilmoitus, että haluaa yhä pitää sen.