Pikkujoulutunnelmissa

Tänään oli metropolimme Suomiseuran pikkujoulupäivä. Vaikka tilaisuus oli tavallaan hyvin pienimuotoinen - ei kirkonmenoja eikä takavuosien isoja perinneruokatarjoiluja - niin se kolahti juuri kohdalleen. Voi olla, että, että senkin takia tuntui niin mukavalta, kun minulla ja juniorilla on viime kerrasta jo neljä vuotta ja nyt oli passeli aika käydä tapaamassa vanhoja tuttuja ja saada uusia. Homma tehtiin nyyttikestiperiaatteella pienen luterilaiskirkon tiloissa ja se oli sopivankokoinen meille hiukka alle sadalle hengelle. Juniori halusi mielellään mukaan ja hyvä olikin, että tuli, koska sai heti kaksi uutta noin samanikäistä kaveria itselleen ja pojat olivat kuin magneetit toistensa kimpussa. Ei tietenkään haitannut, että kaikilla oli jalkapallotausta. Molemmilla juniorin uusilla tuttavuuksilla oli vielä sama etunimi - taisi olla suosiossa Suomessa parikymmentä vuotta sitten.

Koska oli kyse nyyttikesteistä, niin menin tapani mukaan ideoimaan Rouva Raadelman blogisivulle. Olin jo kerran kokeillut lanttupiirasia ja hyväksi havainnut eli siinä eka valinta (jotka tosin nyt tein purkkikurpitsalla ja hyvin sujui) ja makeana tuliaisena piparimausteiset minikuppikakut. Rouva Raadelman ohjeessa kuppikakkujen koristeeksi leivotaan minipiparit, mutta minä käytin röyhkeästi hyväkseni lähikaupasta hankittuja ruotsalaisia Annan piparkakkuja, jotka pilkoin neljään-viiteen osaan ja tökkäsin leipomusten päälle. Mielestäni kuppikakut olisivat olleet aivan kelvollisia ilman tuota pipariviimeistelyäkin, mutta tulipa tehtyä. Kieltämättä olisivat olleet siistimpiä, jos olisin malttanut leipoa oikeaoppisia koristeita. Ehkä ensi kerralla ja silloin voisin myös pursottaa kuorrutuksen sen sijaan, että sivelen sen voiveitsellä kakkusten päälle. Molemmat ruoat kävivät kaupaksi, vaikka pöydässä oli graavilohivoileipiä ja joulutorttujakin.

Jännittävää joulunodotusta kaikille!