Uuden vuoden alkua odotellessa

Hyvää Uutta Vuotta kaikille tasavertaisesti! Juuri nyt on kulunut tunti sitten vuoden vaihtumisesta Suomessa, mutta meillä täällä itärannikon aikaa seuraavilla on kuusi tuntia aikaa nauttia vuodesta 2013.

Meidän perheessä tämä kulunut oli oikein monella tavalla muistiinjäävä ja onneksi enimmäkseen hyvässä mielessä: Juniori pelasi maalivahtina lukionsa futisjoukkueessa, mutta sai kerran tilaisuuden olla kentällä ja teki maalin. Samainen joukkue oli 0-2 tappiolla kovaa vastustajaa vastaan toisessa ottelussa puoliajalla, mutta kokosivat voimansa ja voittivat lopulta 4-2. Menetimme vanhimman kissamme Kaijan maaliskuussa, mutta saimme toukokuussa hieman odottamatta tilalle pienen Yapi-herran; hyvää terapiaa. Juniorin lakkiaiset toukokuun lopulla ja osuivat vielä aivan ihanaksi päiväksi ja meillä oli kivat pippalot. Pääsimme käymään Suomessa elokuussa. Juniori aloitti opiskelijauransa saman kuun lopulla ja sai jopa suomalaisen kämppiksen. Tapasimme syksyllä ystäviä parinkymmenen vuoden takaa. Osallistuimme monen vuoden jälkeen paikkakuntamme Suomiseuran joulujuhlaan ja todella nautimme yhdessäolosta sekä uusien että vanhojen tuttujen kanssa. Joulunaikaan kävimme vuoroin vieraissa hyvien ystävien kanssa ja aahhh! Kaikenlaiset urputukset tuntuvat aika pieniltä tämän rinnalla. Pitäisi varmaan noudattaa saamaani neuvoa ja ottaa esille astia, johon vuoden aikana laittaa lappusia, joille on kirjoittanut mieleenpainuvimmat tapahtumat ja sitten uutena vuonna lukee ne.


"I wish you enough", luin jossakin ja sen toivotuksen annan teille kaikille. I wish you enough of whatever it is that you need. 

Oikein hyvää vuotta 2014!

Verjus ja silleen

Meillä oli ihan peruslohta kaupasta

Verjus-kastiketta

Cornmeal spoon bread

Meidän jouluaaton ruokailusta on muotoutunut kuin itsestään sellainen vähemmän perinteinen ainakin noin suomalaissihdistä katsoen. Kaiken lisäksi, kun meitä on yleensä vain kolme henkeä pöydässä, niin ei siinä hirveitä määriä ruokaa tarvita. Koska kuitenkin tekee mieli juhlistaa tilaisuutta jollakin tavoin, niin olen viime vuosina ruvennut testaamaan kiintoisia reseptejä ja tänä vuonna kunnian saivat Bon Appetit -lehdestä bongattu Roast trout with lentils and verjus, Better Homes and Gardens -lehdestä löytynyt kohokasmainen Cornmeal spoon bread and juniorin toiveena ollut Red velvet cake jälkiruoaksi, johon valitsin reseptin Divas Can Cook nettisivulta.

Red velvet -kakku ennen...

... ja jälkeen.

Pikahaulla en löytänyt netistä juuri sitä Cornmeal spoon bread -reseptiä, jota itse kokeilin, joten tässä se ohje:

Cornmeal spoon bread

5 tbsp unsalted butter, softened
4 cups milk
1 cup fine ground white or regular cornmeal
1 tsp kosher salt
1 tsp sugar
4 eggs, separated
1-8 tsp cream of tartar

1. Preheat oven to 400 oF. Butter a 1½-quart soufflé dish with 2 tsp of the butter, set aside.
2. In a large saucepan heat milk until just below boiling. Slowly whisk in cornmeal; bring to boiling. Cook, whisking constantly, over medium heat about 5 minutes or until mixture thickens and begins to pull away from the sides of the saucepan. Remove from the heat; transfer to a large mixing bowl. Cool 10  minutes. Whisk in the remaining 3 tsp butter, salt, and sugar. Beat in egg yolks until well blended.
3. In a large mixing bowl beat egg whites until they form soft glossy mounds. Stir one-third of the beaten whites into cornmeal mixture to lighten. Gently fold in remaining egg whites. Gently turn into prepared soufflé dish (batter will nearly fill the dish). Bake 30 minutes or until puffed and golden brown. Cool 5 minutes before serving. Makes 8 servings.

Hankin nettikaupasta siihen kalaohjeeseen tarvittavaa verjus´ia. Aine oli minulle aivan uusi tuttavuus. Hintatasoltaan kuin viiniä. Kun olin etukäteen ottanut selvää tuosta, niin odotin jostakin syystä maun olevan miedon etikkaista. Ei todellakaan. Siinä on ihan nimensä mukaisesti vihreä aromi, sellainen hapokas; minulla tuli mieleen valkoisista herukoista tehty mehu. Pidin kovasti. Varmasti aika monikäyttöistä!

Mitä tulee tuohon "maissilusikkaleipään", niin sepä olikin hyvää. Täällä Syvässä Etelässä syödään paljon ns. maissileipää, joka on minusta aika rakeista ja pliisunmakuista, mutta tuo kohokasversio on aivan jotakin muuta. En tiedä, miten helposti Suomessa "corn mealia" on saatavilla, sillä se on sellaista mannaryynimäistä jauhoa. Haa! Kuinka tuo resepti mahtaisi muuten onnistua mannaryyneillä???? Pitää varmaan joskus kokeilla ihan periaatteesta.

Kaiken kaikkiaan olimme kaikki tyytyväisiä jouluaaton ruokalistaan ja voisimme hyvin kuvitella syövämme samoja ruokia toistekin. Eli äitimuoria lainatakseni: kyllä tuota syö ennenkuin selkäänsä ottaa.


Hyvää joulua kaikille!

Tästä se riemu repeää

On niin jouluiset tunnelmat, ettei tosi! Kaksi päivää aattoon ja vettä tulee kuin saavista ja asteet nousseet 18:aan. Melkoinen ero lämpötiloissa parin päivän sisällä, sillä saimme nauttia kokolailla viileästä jaksosta ja jopa pienistä yöpakkasista. Enimmäkseen oli pilvistä silloinkin ja satoi myös runsaasti: oli jopa yhdeksän sadepäivää putkeen ennenkuin taas aurinko pilkisti vuorokaudeksi ja sitten taas lits-läts.

Kävin eilen luottokampaajalla saamassa vähän joulufrisyyriä, mutta se on nyt före detta, kun hieman jouduin uitetuksi tämänaamuisella kauppareissulla. Onneksi värit eivät sentään valuneet viemäristä alas!

Vaikka onkin ankean harmaata, niin se ei tee tyhjäksi tosiasiaa, että minulla on mukavasti vapaapäiviä edessä: vasta 27.12. pitää käydä tutkailemassa, mitä töihin kuuluu ja sitten taas löllöttelen 2.1. asti. Mikäpä ollessa!

Pikkujoulutunnelmissa

Tänään oli metropolimme Suomiseuran pikkujoulupäivä. Vaikka tilaisuus oli tavallaan hyvin pienimuotoinen - ei kirkonmenoja eikä takavuosien isoja perinneruokatarjoiluja - niin se kolahti juuri kohdalleen. Voi olla, että, että senkin takia tuntui niin mukavalta, kun minulla ja juniorilla on viime kerrasta jo neljä vuotta ja nyt oli passeli aika käydä tapaamassa vanhoja tuttuja ja saada uusia. Homma tehtiin nyyttikestiperiaatteella pienen luterilaiskirkon tiloissa ja se oli sopivankokoinen meille hiukka alle sadalle hengelle. Juniori halusi mielellään mukaan ja hyvä olikin, että tuli, koska sai heti kaksi uutta noin samanikäistä kaveria itselleen ja pojat olivat kuin magneetit toistensa kimpussa. Ei tietenkään haitannut, että kaikilla oli jalkapallotausta. Molemmilla juniorin uusilla tuttavuuksilla oli vielä sama etunimi - taisi olla suosiossa Suomessa parikymmentä vuotta sitten.

Koska oli kyse nyyttikesteistä, niin menin tapani mukaan ideoimaan Rouva Raadelman blogisivulle. Olin jo kerran kokeillut lanttupiirasia ja hyväksi havainnut eli siinä eka valinta (jotka tosin nyt tein purkkikurpitsalla ja hyvin sujui) ja makeana tuliaisena piparimausteiset minikuppikakut. Rouva Raadelman ohjeessa kuppikakkujen koristeeksi leivotaan minipiparit, mutta minä käytin röyhkeästi hyväkseni lähikaupasta hankittuja ruotsalaisia Annan piparkakkuja, jotka pilkoin neljään-viiteen osaan ja tökkäsin leipomusten päälle. Mielestäni kuppikakut olisivat olleet aivan kelvollisia ilman tuota pipariviimeistelyäkin, mutta tulipa tehtyä. Kieltämättä olisivat olleet siistimpiä, jos olisin malttanut leipoa oikeaoppisia koristeita. Ehkä ensi kerralla ja silloin voisin myös pursottaa kuorrutuksen sen sijaan, että sivelen sen voiveitsellä kakkusten päälle. Molemmat ruoat kävivät kaupaksi, vaikka pöydässä oli graavilohivoileipiä ja joulutorttujakin.

Jännittävää joulunodotusta kaikille!