Ilmojen suhteen onnisti, koska Atlantan lauantainen sade odotti myöhäiseen iltaan ennenkuin saavutti rannikon ja me olimme jo ehtineet käydä Fort Pulaskin linnoituksella hikoilemassa - kolme ensimmäistä kuvaa on sieltä - ja kierrellä kaupungilla ennenkuin kuulimme pisartelun. Siinä vaiheessa istuimme jo mukavasti hotellimme katetulla terassilla nauttimassa lasillisen sangriaa.
Koska kerran olimme rannikolla, niin piti toki saada nauttia tuoreista merenelävistä. Ostereita teki mieli. Slurps!
Savannah herää henkiin viikonlopun iltoina ja väkeä on kuin pipoa. Tietysti kaupunkilaiset ottavat kaiken irti paikkakunnan kummitusmaineesta ja iltahämärissä tarinat paranevat. Me emme ainakaan tietääksemme kohdanneet ainoatakaan yliluonnollista olentoa tällä reissulla; pelkästään hyväntuulisia viikonlopunviettäjiä.
Meidän hotelli oli ihan joen rannalla ja vieläpä kuudennen kerroksen huoneemme ikkunat sen suuntaan. Saimme ihailla usean rahtilaivan lipumista joko Savannahin satamaan tai sieltä pois. Yhden laivan komentosillan ovella näin merimiehen, ties vaikka olisi ollut kippari. Vilkutin hänelle ikkunastamme ja sain innokkaan vastavilkutuksen. Miehellä näytti olevan kiikari ja sitä paitsi olimme suunnilleen samalla korkeudella. "Bon voyage, random sailor!"
Tähän loppuun vielä pari kuvaa yhdestä pikkupuistosta, joita Savannahissa on vaikka kuinka monta. En koskaan saa kyllikseni "Spanish mossista", jota kasvaa joka puun oksilla.
Aijai, kohta pitää päästä uudestaan, sillä siinä sitä vasta on valokuvauksellinen kaupunki.
Hyviä kuvia, eli kannatti panostaa kameraan!
VastaaPoistaKiitos vaan! Nyt pitää vaan treenata, kun ei digiaikana ole sitäkään pelkoa, että tuhlaa filmiä ja kuvat ovat heti katsottavissa eikä vasta muutaman päivän kuluttua.
VastaaPoista