Futista

Juniorin tyylinäyte

Ellemme ole kannustamassa Silverbacksejä, niin sitten istumme jonkin kentän laidalla seuraamassa juniorin joukkueen tekemisiä. Kaveri sai tuskin lukionsa kauden loppuun, kun meni vielä pelaamaan seuransa joukkueeseen 1½ kuukaudeksi. Tämä jakso päättyi tänä viikonloppuna Peach Classic -turnaukseen, jossa juniori kavereineen pelasi kaksi matsia eilen ja yhden tänään. Eivät päässeet finaaliin tai muuten olisi ollut vielä toinen matsi tänäänkin. Heidän ikäryhmässään olleet neljä joukkuetta olivat hyvin tasaisia ja sitä kuvastaa jo esim. juniorin joukkueen maalitilasto: 1-2, 1-1, 0-1. No jaa, se on mitä on, mutta ainakin ilma oli aivan mainio. Aurinko tosin paistoi täydeltä terältä, mutta ilma oli aika kuiva ja just sopivan viileä tuulenvire piti olon mukavana.

Yksi pieni häppeninki pitää tosin mainita. Onneksi se päättyi ilman sen suurempia tunteenpurkauksia. Olin nelisen vuotta sitten ostanut juniorille Hollannin oranssin maajoukkuepallon ja siitä ehti tulla hänen suosikkinsa. Kieltämättä se värinsä puolestakin erottui hyvin. Valitettavasti pallo hukkui metsään viime talven iltapimeän treeneissä ja olin siitä lähtien päättänyt, että uusi oranssi pallo pitää löytyä. Ja löytyikin eli tämän kuvan Euro 2012 pallo. Eikä tämä ole mikään halpisversio, vaan maksoi vähän toistasataa taalaa. Juniori on todennut tämän ihan käypäiseksi vastineeksi ja otti sen mukaan eilen. Päivän toisen matsin loppussa huomasin, miten kaksi vastapuolen pelaajaa hipelöi palloa ja varmaan hekin arvioivat pallon sangen kunnolliseksi, sillä se oli ollut käytössä tuossa ottelussa. Eipä kulunut kuin hetki ja pallo oli kadonnut näkyvistä. Koska peli oli ohi, minä marssin kentän yli. Molempien joukkueiden valmentajat pitivät vielä yhteenvetoa pelaajilleen, mutta röyhkeästi keskeytin vastustajien session, sillä palloa ei todellakaan näkynyt nyt missään. Ei pallosta muka ensin tiedetty mitään muuta kuin että se oli lentänyt sivuverkon yli metsään. Piti paikkansa, sanoin ja jatkoin, että se oli sieltä haettu ja sitä käytettiin uudestaan pelissä. Ilmeisesti pallon varastaneen pojan omatunto soimasi lopulta sen verran, että vaivihkaa hän otti sen repustaan ja kieritti maahan. Olisin ollut valmis pyytämään, että heput avaavat reppunsa, sillä tiesin tasan tarkkaan, että yhdellä heistä se pallo oli, mutta eipähän tarvinnut siihen turvautua. Taisin näyttää ihan riittävän hurjalta ilmankin. Jos Suomi on pitänyt ryssääkin aisoissa, niin kyllä yksi suomalainen saa amerikkalaisfutisnuorukaiset kalpenemaan. "Yes, Ma´am!"