Ensikuusssa tulisi kuluneeksi vuosi juniorin ensimmäisestä kurakisasta, sellaisesta Spartan Racestä. Tämänkertainen meidän lähellä järjestettävä tapahtuma osui maaliskuulle ja nimenomaan täksi vikonlopuksi. Juniori halusi taas mukaan ja niinpä tein työtä käskettyä ja ilmoitin pojan n. kuuden kilsan kisaan. Päivä oli aurinkoinen ja koska pojan lähtöaika oli tasan klo 12, olivat asteetkin nousseet noin viiteentoista. Aivan säällistä siis.
Viime vuonna saimme kuvattua mainion pätkän juniorin opinnäytettä piikkilankaesteen alittamisesta. Vastaavaa ryömintää oli nytkin ja vielä pitempi matka, mutta valitettavasti emme saaneet ikuistettua jälkikasvumme urakointia, kun järjestäjät olivat laittaneet alueen uuteen uskoon mukamas antamaan katsojille parempia hollipaikkoja. Katinkontit! Ja nyt vielä katsojien piti maksaa $15 pääsymaksu paljon sekavammasta touhusta. Varmaan osansa oli tapahtuman kasvaneella suosiollakin, sillä väkeä oli kuin pipoa. Oli miten oli, juniori piti touhusta. Kertoi esteitä olleen enemmän kuin vuosi sitten ja erilaisia kuin ennen. Neljästätoista esteestä hänellä oli jäänyt kaksi vaillinaisiksi ja niinpä sai sakoksi 30 "burpeetä" kummastakin eli sellaisia kyykkyyn-punnerrusasentoon-kyykkyyn-ylös -hyppyjä.
Osallistujien joukossa oli muutama tuttu: Herra C:n tunnemme Westside 109 -futiskannatusjoukoista. Hän oli mukana koko perhekuntansa voimin; lapsensa ovat sen verran nuoria, että heidät oli ilmoitettu keskenkasvuisten kisaan. Näin myös Herra S:n, jonka poika on pelannut futista meidän juniorin kanssa. Herra S urheili kilttiin pukeutuneena ja toivon todella, ettei vaatekappaletta oltu tehty kovin kalliista materiaalista, sillä se oli aika hurjassa kunnossa kisan lopussa. Tiedän myös P90X -ohjaajani olleen mukana.
Juniorin virallinen loppuaika oli 1.25.47. Ei huono (lainatakseni Herra Raadelman fraasia). Ja esteitä taisi muuten olla enemmän kuin 14??? Pitääpä varmistaa. Kaksi kuitenkin meni puihin pojalta.
VastaaPoista