Syksyn merkit

Ei olla vielä putsattu räystäille kertyneitä lehtiä, mutta pitäisi raijata tikkaat ulos ja ryhtyä töihin. Ehkä huomisaamuna... Meillä ei ole sellaisia suojattuja kouruja, jotka eivät kerää lehtiä eli muutaman kerran syksyn mittaan (ja keväälläkin puiden pudotettua kukintansa) pitää tehdä ihan kunnon ruumiillista työtä. Kestää vajaan tunnin, kun kiertää talon ympäri ja käsipelillä putsaa kourut. Tämä oli pääsyy, miksi seniori aikoinaan halusi meille yksikerroksisen talon, sillä on toden totta kivempi touhuta sillä tasolla verrattuna kaksi/kolmikerroksiseen. Kaukokatseinen mies. En tiedä, ehkä vaihdamme kaikki nuo kourut samaan syssyyn katon uusimisen kanssa - se on edessä muutaman vuoden kuluessa.

Lehtiä kertyy paitsi räystäille niin myös kadunvarteen. Koska kaupunki ei käy lakaisukoneiden kanssa siivoamassa meidän lähiötä, niin itse kukin hoitaa oman talonsa edustan harkintansa mukaan. Minä haravoin, jotkut puhalluttavat lehdet pois ja jotkut antavat tuulen tehdä tehtävänsä. Kuten tästä näkee, en ole ollut vielä liikkeellä haravani kanssa. Ehkä huomisaamuna... Ja jos näyttää siltä, että asfaltti halkeilee, niin pitää paikkansa. Kuulin asukasyhdistyksen kokouksessa, että meidän kadunpätkä kuuluu "lähiaikoina uudelleenpäällystettäviin". Vaikea sanoa, miten kaukana ´lähiaikoina´ on.

Ihastuimme aikoinaan tähän lähiöön isojen lehtipuiden takia. Siihen aikaan 90-luvun lopulla täällä oli hurja rakennusbuumi ja rakentajat ostivat isoja maa-aloja, hakkasivat ne paljaiksi, rakensivat talot ja istuttivat pikkuräppänäpuita, jotka sitten vaihtelevalla menestyksellä kasvoivat. Onneksi meidän alue on rakennettu ensinnäkin parinkymmenen vuoden aikana, niin talojen tyylissä on mukavaa vaihtelua ja toisekseen tämä on rakennettu puita säästäen. Meidänkin pihassa on isoja tammia sun muita ja rakennuttajan jäljiltä japaninvaahtera, joka ei tosin muutu yhtä tulipunaiseksi kuin tämä naapurin pihassa oleva, jota kadehdin joka syksy.

Isojen puiden myötä pihamme pohjoisreuna on sangen varjoisa, mutta toki löytyy kasveja, jotka viihtyvät noissa oloissa. Jos se tontinreuna olisi yhtään kostea, niin tykkäisin saniaisista, mutta nyt on tyytyminen kuunliljoihin. Ne ovat kiitollisia kasveja, jotka tunkevat maasta joka kevät, kasvavat rehevästi koko kesän, tykkäävät kyttyrää ilmojen viilenemisestä syksyllä ja painuvat talviunille, mutta ilmestyvät taas uudelleen seuraavana vuonna.

Tämä ihanan värikäs piha on kadun toiselta puolelta. Talo on juuri nyt tyhjillään ja olen itse asiassa ollut hieman yllättynyt, ettei se ole vielä mennyt kaupaksi, sillä ainakin ulospäin se on ihan OK. Tosin se muutaman vuoden takainen asuntobuumi on kärsinyt todellisen mahalaskun erityisesti holtittoman lainanannon takia ja nyt on tukkukaupalla huoneistoja mennyt lunastukseen. Tuo talo kuuluu niihin. Ehkä se vielä löytää itselleen sopivat uudet omistajat, sillä tonttikin on minusta aika kiva.

Vaikka olenkin syksyllä syntynyt, niin vuodenajoista tykkään kovasti kevään heleänvihreistä sävyistä. Toisaalta syksyssä on jotakin ihanan mahtipontista. Nuo punaiset puutkin ovat kuin jykevää samettia. Viimeinen hurraahuuto ennen rauhoittumista talven tuloon.