Ollaan kiitollisia

Tänään on marraskuun neljäs torstai eli kiitospäivä. Joulupäivän ohella se on ainoita päiviä vuodessa, jolloin kaupat ovat enimmäkseen kiinni ja useimmat ihmiset saavat töistä vapaata. Perhekunnat kokoontuvat suurin joukoin syömään kalkkunaa lisukkeineen ja viettämään aikaa yhdessä enemmän ja vähemmän onnistuneesti, Koska meillä ei ole sukua lähistöllä, niin oma kiitospäivänviettomme on usein sangen pienimuotoista. Kalkkunaakaan ei kannata paistaa kolmelle hengelle, joten ruoat tuppaavat olemaan vähemmän perinteisiä. Niinä kertoina, kun tapaamme muita samassa tilanteessa olevia orpoja piruja, on kalkkuna hyvinkin voinut olla osana menyytä, mutta tänä vuonna meidän "vakiopirut" japanilais-saksalainen pariskunta on matkoilla, joten se tipusesta.

Nälkään ei kuitenkaan ole tarkoitus kuolla. Juniorin ehdotuksesta meillä tehdään possun "spare ribsejä". Löysin filippiiniläisribsohjeen, mutta piti ruveta improvisoimaan, kun ei kotona ollutkaan tähtianista (laitoin fenkolinsiemeniä tilalle - maku on pikkasen samansuuntainen) eikä worchesterkastiketta (teriyakikastike sai kelvata) jne. Ohjeessa ei puhuttu mitään valkosipulista, mutta laitoin sitäkin aika reilusti.

Apropå valkosipuli. Satuin kuulemaan radiossa eilen konstin valkosipulin kuorimiseksi ja tänään oli hyvä tilaisuus kokeilla niksin toimivuutta. En tiedä, onko kellään muulla ongelmia sen silkkipaperimaisen kuoren kanssa, mutta minulla se liiskautuu joka sormeen ennenkuin saan sipulinkynnet paljaiksi. Otetaan kokonainen valkopuli ja kämmenellä mäjäytetään sitä niin, että kynnet erkanevat toisistaan. Vaatii kunnon karateotteen. Laitetaan ne kulhoon ja peitetään se toisella kulholla ja sitten ravistellaan marakassimaisesti 5-10 sek voimakkaasti ja nautitaan kovasta kolinasta. Kurkkaa kulhoon ja sinun pitäisi näkemän alastomia valkosipulinkynsiä. Myönnän olleeni hyvin epäileväinen jujun suhteen, mutta se tosiaan toimii. Niistäkin kynsistä, jotka eivät tulleet paljaiksi, lähti kuori uskomattoman helposti. Tuo konsti jää repertuaariin!

Oli siis lihaa ja ohje. Laitoin lihat kiehumaan sipulien, fenkolinsiementen jne kanssa ja menin ulos puoleksitoista tunniksi tyhjentämään kattokouruja lehdistä ja haravoimaan pihaa. Jessus, että niitä lehtiä riittää. Toissayönä saatiin vielä kunnon sade, niin lehdet olivat alta mukavan märkiä. Sain kourut ja tienreunan tonttimme edestä puhtaiksi ja sitten vielä puolet etupihasta. Sitten loppui puhti ja oli olusen aika.

Juniorilla riitti virtaa ja ehdotti aivan oma-aloitteisesti, että voisi mennä hoitamaan sen etupihan loppuun ja siellä se äijä nyt ahkeroi. Olen aivan otettu! Toisaalta mikäpä huhkiessa, kun kerran saimme mitä mainioimman ilman: aurinkoa täydeltä tuutilta ja asteita viitisentoista eikä tuule yhtään.

Tällä hetkellä ruoka on sellaisessa vaiheessa, että ribsit ovat uunissa paahtumassa, "sweet potato" -laatikko on juuri valmistunut ja perunat juniorin toivomaa perunamuussia varten ovat kiehumassa. Aterian kruunaa punasamettikakku. Tämä meidän on kaupan hyllystä ostettu, mutta ei mikään mahdoton kotona tehtäväksi; vaatii vaan aika tujauksen punaista väriä. "Red velvet cake" -ohjeita löytyy netistä reippaasti.

Loppuun vielä kuva uunituoreista ribseistä. Näyttää siltä, että juniorin pihaurakka on loppusuoralla, joten kohta syödään.

Hyvää kiitospäivää kaikille!