Levain-leipää ja sangriaa (mukana nyt myös loppunäytös!)

Huomattuani taas kerran kiintoisan reseptin Rouva Raadelman blogissa, päätin käyttää osan tästä kauniista lauantaipäivästä sen testaukseen. Kyseessä on levain-leipä, jonka ainekset ovat sinänsä yksinkertaiset, mutta reseptistä löytyi myös minulle uusi jauho eli speltti. Speltti tietysti on vanhaa perua, mutten ollut itse vielä ehtinyt sitä kokeilla; tuttua vain nimi.

Kävin Rouvan kanssa pientä ajatustenvaihtoa, miten tuorehiivan voisi korvata kuivahiivalla tässä reseptissä, koska tuoreversiota ei täällä saa. Rouvan laskujen mukaan 2.75 g olisi jotakuinkin oikea määrä. Koska meidän keittiövaa´alla ei päästä tuollaisiin tarkkuuksiin ja olen hieman suurpiirteinen luonteeltani, niin käytin hiukan alle puolet tällaisen kuivahiivapussin sisällöstä. Pussissa on 7 g.

Olimme yhteisymmärryksessä siitä, että kuivahiiva kannattaisi herätellä henkiin ennen varsinaisen taikinan tekemistä. Kaadoin taskulämmintä vettä aamuisen kahvinkeiton jäljiltä, vajaan ruokalusikallisen jauhoja ja muutaman pisaran hunajaa hiivan päälle ja sekoitin. Jätin sen odottamaan, kunnes ehdin käydä kaupassa.







Hiivalitku ehti muhia pari tuntia ja kehitti siinä ajassa lempeän hiivaisen tuoksun. Oletan siis, että henkiinherätys onnistui.










Lähikaupan hyllyltä löytyi "Moulin Rougen" - eikös se ole punainen mylly? - spelttijauhoja. Olen ihaillut usein tuon nimenomaisen kaupan valikoimia. Se on periaatteessa aivan peruskauppa, mutta ihmeesti sieltä tekee löytöjä. Näitä erikoisjauhojakin monta sorttia.

Seuraava vaihe oli veden lisääminen kulhoon ja siihen yhdistää suola, hunaja, vehnä- ja spelttijauhot. Lyhyt sekoitus ja sitten kulho odottamaan aikoja parempia alkuperäisohjeen mukaan puoleksi vuorokaudeksi. Koska tuskin rupean leipomaan keskiyöllä ja koska käytin kuivahiivaa, aion jättää taikinan omiin oloihinsa huomisaamuun asti.

Uurastettuani noin hirveästi, palkitsin itseni lasillisella sangriaa ja vichyvettä. Ja olihan tässä myös jo tullut siivottuakin.

Leipomistarina jatkuu huomenissa...

Tämä kuva on vielä lauantailta, jolloin aloitin taikinan tekemisen ja 5-6 tunnin jälkeen se oli kohonnut peräti lupaavasti. Nuo sateenkaarensävyt heijastuvat ikkunakoristeesta; taikinassa ei ole mitään vikaa. Moukaroin taikinaa alas pariin otteeseen illan aikana.

Ja sitten sunnuntaiaamuun. Taikina oli taas kohonnut yön aikana eli kyllä siinä ytyä piisasi. Pyörittelin möykkyä hyvin jauhotetulla alustalla. Minun taikinani oli aika pehmeää: olen joskus laittanut liikaa jauhoja leipomuksiini ja nykyisin heiluri on toisella suunnalla, mutta yritän varoa, ettei sekään mene överiksi. Hieman pelkäsin, että lopputulos olisi silti leveä ja matala...

 ... mutta eikös mitä! Sain tällaisen hienon tyynyn uunista (se paistui tuolla kuvassa olevalla savialusella eli kuin pitsakivellä). Jännä,  että leipä pysyi aisoissa eikä levinnyt astian reunoille asti.

Ei meinannut milllään jaksaa odottaa leivän jäähtymistä, koska tuoksut olivat niin houkuttelevat! Arvio: erinomaisen hyvää ja helppotekoista (jos ei ole kiire).

En tiedä, johtuiko spelttijauhoista, mutta tuo taikina oli jännän kiiltävää ja irtosi kulhosta kuin olisi ollut teflonpannussa ikään. Ja tuotahan ei tosiaan vaivattu erityisemmin.