Roadmap

Tämä on kopsattu yhden tuttuni fb-päivityksestä ja Tommy Tabermannin runo tuntui tavallaan sopivan tilanteeseen.

Seniori lähti joulun alla kuukauden työmatkalle Japaniin ja minulle selvisi hiukkasta ennen joulua, että saan pitää välipäivät vapaata kuten myös juniori koulusta. Koska en halunnut istua kotona 1½ viikkoa tyhjän panttina, niin kysyin juniorilta ehdotuksia matkakohteeksi ja vaihtoehtoina tulivat esille Islanti ja Belgia. Suomi jäi pois laskuista kalliiden lippujen johdosta, kun tämä oli aika viime tipan idea. Saimme hyvän lento-hotellipaketin Brysseliin ja sinne sitten suuntasimme jouluaattona. Olimme kuin parhaat turistit ja sitten vielä kävimme Bruggessa olkoonkin, että satuimme valitsemaan huonon matkapäivän (rankkasade pari tuntia saapumisen jälkeen ja se jatkui loppupäivän).

Samapa tuo. Tuli koluttua uusia polkuja ja saatua uusia kokemuksia olkoonkin, että ilman sen kummemmin ruvettuneita polvia. Eksymättä ei löydä perille... En puhu ranskaa enkä hollantia, mutta ihmeesti sitä selvittiin sekä sinne että takaisin ja varmaan pinnat nousivat taaas juniorin silmissä. Hän kun oli miettinyt, miten matkustetaan maassa, jonka kieltä ei osaa. Vastasin, että ellei muu auta, niin puhun suomea.

Matka meni siis hyvin ja tuttavat huolehtivat kissaköörin hyvinvoinnista meidän poissaollessa. Tässä muutama makupala...

Galeries St Hubert ja katunäkymä yhdelle sivukujalle.

Meidän ikiaikaiset suosikit Tintti ja kapteeni Haddock yhden asuinrakennuksen seinässä ja heitä kävimme myös ihailemassa Belge de la Bande Dessinee´ssä eli Belgian sarjakuvamuseossa, vaikka museot muuten jätettiin vähälle huomiolle tällä matkalla.

 No joo.

Atomium eli vuoden 1958 Brysselin Expon tunnus, rauta-atomi. Kiintoisa paikka entisen Heyselin stadionin lähellä. Satuimme sinne juuri sopivasti aurinkoisena päivänä.

Minullakin on samantapainen KitchenAid-vatkain, mutta aivan perusvalkoisena. Aijai noita karkkivärityksiä Brysselissä!! Eihän värin pitäisi vatkaimen tehokkuuteen vaikuttaa, mutta eihän urheiluautokaan ole urheiluauto, ellei se ole punainen.

Mikael oli saanut ihan nimeään kantavan katedraalin Brysselin keskustaan ja siellä mekin kävimme ja sytytimme kynttilän isäni muistolle.

Arkkienkeli Mikael

Talvipäivänseisaus

Tämä 21.12.2012 piti sisällään kaikenlaista, mutta myös paljon melua tyhjästä, sillä mayojen kalenterin perusteella oli povattu jopa maailmanloppua. Jos maailma on loppunut, niin sitten elän eri todellisuudessa  (mikä tietysti voi olla mahdollista). Mayat itse eivät laskeskelleet tälle pävälle muuta kuin yhden ajanjakson loppua ja uuden alkua, mutta kätevästi nykypäivän profeetat sen syklisyyden unohtivat ja takertuivat vain THE END:iin.

Talvipäivänseisaus, yhden työkaverin synttärit, viimeinen työpäivä tänä vuonna, seniorin toinen Japaninmatka vajaan parin kuukauden sisällä... Siinäpä niitä muita tapahtumia. Jo jonkin aikaa oli ollut tiedossa, että välipäivät tulevat olemaan melko rauhalliset töissä, mutten varmasti tiennyt kuin vasta viime viikolla, että voin ottaa vapaata koko tämän loppuvuoden ja palata kuvioihin vasta 2.1. Juniorillakin on tietysti juuri nyt oma joululomansa (joka muuten on viimeinen sellainen ennen jatko-opiskelujen alkamista). Maistelin tuota yhdistelmää mielessäni ja tuumin, että harvoin tulee näin oivaa tilaisuutta päästä tekemään jotakin kivaa ja niinpä minä... Aijai! Enpä taida paljastaa kuin vasta jälkikäteen, mitä minulla on mielessä.

Vain kolme päivää jouluaattoon! Tässä yksi tunnelmaan viritetty talo meidän lähiöstä. Ei ole meidän, vaikka samanlainen onkin ja saman kadun varressa parinsadan metrin päässä. Meidän koristelut ovat paljon vaatimattomammat.

Oikein iloista joulua kaikille ja paljon onnea uudelle vuodelle!

Jouluvalmisteluja

Joulukoristeita ilmestyi ensin etukuistille... Hankin muutamia viiniköynnöksistä tehtyjä palloja sun muita ja suihkutin ne ajankohtaan sopivammilla väreillä ja ripustin katoksen alle. Olisi pitänyt tyytyä vain palloihin, sillä niistä sai mielestäni parhaannäköiset koristeet (tai sitten mielikuvitukseni vaatii vähän kehittämistä).

Junioria ilahdutettiin taas tänä vuonna partiolaisten adventtikalenterilla. Kaveri ei taida edes muistaa aikaa, jolloin hänellä ei olisi ollut sellaista kalenteria

Haimme joulupuun tuttuun tapaan Sugarlandin puufarmilta, mutta nyt tosin kaksi viikkoa normaalia myöhemmin. Perinteinen ajankohta on ollut kiitospäivän jälkeinen sunnuntai, mutta tänä vuonna odotimme juuri silloin vieraita ja seuraavana viikonloppuna oli juniorin futisturnaus.Tänään oli tilaisuus tehdä ekskursio farmille, katsastaa valikoimat ja kaataa sopiva mänty (mäntyjähän me aina täällä suosimme; siitä on vaan tullut tapa ja ovathan ne keskimäärin edullisempia kuin kuuset). Koristeet noudattavat tuttua linjaa eikä GBK:n viiriä suinkaan voitu unohtaa. Ei sitä kuusenkoristeeksi ole varmasti tarkoitettu, mutta sopii meistä sinne pallojen seuraksi oikein mainiosti.

Fuksianpunainen kameliani kukkii ahkerasti. Tänään huomasin siinä yhden lähes valkean kukan kaikkien niiden vahvanpunaisten joukossa. Aika hilpeä näky!
















Ettei väri-iloittelu jäisi pelkästään joulukoristeiden ja pihan kukkasten varaan, niin kävin tänään kampaajalla ja marssin sieltä ulos taas uudennäköisenä. Olin varannut ajan pelkästään hiustenleikkuulle, mutta kampaajani tykkäsi, että irrotellaan vähän. Eihän tuosta voi kuin tulla hyvälle tuulelle!








Lisäys: Koska LeenaIrene kyseli Pietarsaaren jouluvalojen perään, niin voin todeta, että ne olivat itse asiassa ensimmäisenä ylhäällä, kaikki muut koristukset ovat seuranneet perässä. Tässä vielä kuva todisteeksi. Olisi ehkä pitänyt vaihtaa sydämen ja ristin paikkaa, niin menisivät ulkoa katsoen oikeassa järjestyksessä, mutta mitä pienistä. Nämä valot ovat minun ehdoton suosikkini koristeiden joukossa, vaikkei mikään kotoa tuotu perinne olekaan! Eihän kokkolalaisilla voinut mitään pietarsaarelaismeininkiä olla ikkunoissa...

Uusi salaattikastikeidea!

Olin eilen seniorin ja juniorin kanssa brassiravintola Fogo de Chaossa illastamassa. Oltiin käyty siellä pari vuotta sitten herrojen synttäreitä viettämässä ja nyt oli hyvä syy mennä uudestaan, koskapa meidän 20. hääpäivä lymyilee ihan näihin aikoihin. Toki sinne voi suunnata ilman erityisempää syytäkin, sillä ruoka on erinomaisen hyvää eikä palvelussa moittimista. Vaikka tuonne nimenomaan mennään lihaa syömään, niin mahtavasta salaattipöydästä piisaa valikoimaa kasvissyöjillekin.

Salaattipöydästä minulle jäi erityisesti mieleen yksi salaattikastikkeista, jollaista en ollut ennen maistanut: basilikakastike. Pidän kovasti basilikasta muutenkin - pesto, bruschetta, muutama lehti sinne, muutama tänne... - joten tuo upposi minuun heti. Tänä aamuna rupesin hakemaan netistä ohjeita vastaavalle ja toki niitä löytyy lähtien etikkapohjaisista erilaisiin majoneesiviritelmiin. Fogo de Chaon versio oli melko vahvanvihreä eikä ihan yhtä juoksevaa ja läpikuultavaa kuin nuo perusvinegraittet, muttei myöskään niin jähmeää, että jäisi kauhaan kiinni, kuten voisin kuvitella jonkin majoneesiversion olevan. Löysin muutaman, jossa oli käytetty maustamonta kreikkalaista jugurttia antamassa kermaisuutta (jota tuossa oli hieman menemättä överiksi) ja muina aineita tietysti basilikaa (laittaisin tuoretta, jos itse tekisin, mutta varmaan kuivattukin käy), valkosipulia maun mukaan ja sitten esim. salotti- tai kevätsipulia (josta saisi lisätöjäyksen vihreää sävyä kastikkeeseen), sitruunanmehua, oliiviöljyä, balsamietikkaa (jota tuskin oli eilisessä tai sitten ihan vähän, sillä se voisi tehdä värin "tunkkaisemmaksi"), hunajaa, suolaa ja pippuria. Täytyypä joskus kehitellä oma versio, sillä tuo oli hyvää!

Viipalepiparit

Leikin oikein kunnon kotiäitiä tämän viikon tai ainakin muutaman tunnin: Huomasin Rouva Raadelman blogissa herkullisen kuuloisen viipalepiparireseptin (mukaanlukien reseptin historiaa) http://rouvaraadelma.com/2012/11/15/viipalepiparkakut/ ja ajattelin, että näin joulua kohti mentäessä noita pipareita voisi meikämannekin kokeilla. Eilen illalla valmistin taikinan ja laitoin sen jääkaappiin tekeytymään yön yli. Tänä aamuna sonnustauduin essuun, varustauduin muumimukillisella kahvia ja sitten asiaan!

Taikinaa piti tietysti maistaa jo eilisiltana ja vielä tänä aamuna todeta, ettei maku ollut yön aikana ainakaan pahentunut.

Onneksi maistaessa ei käynyt kuin velipojalle aikoinaan vastaavassa tilanteessa: putosi keittiönjakkaralta ja mursi solisluunsa.

Taikinasta piti pyöritellä sormenpaksuisia tankoja. Minun tankoni olivat lähinnä oven väliin jääneen sormen paksuisia ja sehän kostautui paistaessa, sillä levisivät kovin lähelle toisiaan. Eipähän se juuri haitannut kuin esteettistä silmää, sillä hyvin ne sai viipaloitua ja tätä kirjoittaessa ovat uunissa toista kertaa eli korppuuntumassa.

Rouva Raadelma kuvasi näitä peijoonan hyviksi. Sanoisin, että on ihan oikeassa.












Toki pitää lisätä kuva valmiista tuotteesta kameliapensaan juurella...

Jos tämäntapaisesta "korpusta" pitää, niin en malta olla laittamatta loppukaneetiksi "kirsikka-mantelibiskotin" ohjetta. En enää valitettavasti  muista, mistä lehdestä sen aikoinaan löysin, mutta olen tehnyt näitä pariin kertaan ja kyllä niitä syö ennen kuin selkäänsä ottaa.




Cherry-Almond Biscotti

1 3/4 c dried cherries
1/2 c amaretto
3 c all purpose flour plus more for dusting
2 tsp baking powder
1/2 tsp salt
4 tbs unsalted butter, softened
1 c granulated sugar
4 large eggs (3 whole, 1 lightly beaten)
2 tsp pure vanilla extract
3/4 c blanched almonds, chopped
3 tbs sanding sugar

1. Preheat oven to 375 oF (190 oC). Heat cherries with liqueur in a sauce pan over medium-low heat, stirring occasionally, 8 minutes. Drain, reserving 2 tbs liquid.
2. Sift together flour, baking powder and salt. Mix butter and granulated sugar with an electric mixer until fluffy, about 2 minutes. Mix in 3 eggs, 1 at a time. Mix in cherry liquid and vanilla. Gradually mix in flour mixture. Stir in cherries and nuts.
3. On a lightly floured surface, divide dough in half. Shape each half into a 12 1/2 inch by 2 1/2 inch log. Flatten logs to 1/2 inch thick. Transfer to two baking sheets lined with parchment paper. Brush logs with beaten egg; sprinkle with sanding sugar.
4. Bake for 35 minutes. Transfer to two wire racks. Let cool, 20 minutes. Cut each log on the diagonal into 16-18 pieces. Transfer pieces to racks, laying them on sides. Set racks on two baking sheets. Bake in a 300 oF (150 oC) oven, 8 minutes; flip. Bake 8 minutes more. Let cool until crisp.

Vihonviimeinen kuva: viipalepiparitilanne torstaina 22.11., mutta keskiviikkona oltiin jo jotakuinkin tuossa jamassa .Hyvin ovat tehneet kauppansa!

Skyfall

Uusin Bond-filmi tuli täällä teattereihin viikko sitten ja on saanut hyvät arvostelut. Pahaa jätkää näytellyt Javier Bardem on saanut erityiskehuja eikä turhaan ja olihan filmi muutenkin taattua tavaraa. Eskapismia parhaimmillaan, kun kävin Juniorin kanssa katsomassa sitä tänään! Ahh! Eikä voi valittaa Adelen tunnuskappaleestakaan, joka minusta oli näiden filmien huippuja.

Tämä oli hyvä alku lomaviikolleni. Tulevana torstaina on kaiken lisäksi kiitospäivä, joten tähän lököttelyyn ei itse asiassa kulu kuin kolme päivää lomasaldostani. Olin varannut tämän vapaan jo puoli vuotta sitten, koska Seniori ja minä vietämme 20. hääpäivää 28.11. ja ajattelin, että lähdettäisiin vaikka jonnekin humputtelemaan sen kunniaksi. Seniorin kolmen kuukauden takainen työpaikanvaihdos teki ne suunnitelmat tyhjiksi, mutta ainahan voi kehitellä "Plan B:n". Ja mikähän se olisi?

Se tuli takaisin

Seniorimme oli kahden kuukauden työmatkalla Japanissa ja palasi sieltä eilen. Hmmh. Nyt pitää taas sovittaa päivärutiinit uudestaan, kun syksyn aikana juniori on saanut ajella koulu- ja futistreenimatkat itsekseen isänsä autolla. Oppi aika itsenäiseksi tällä välillä ja se tuntui sopivan kuin nyrkki silmään. Kunhan isäntä taas pääsee normaalityörutiineihn kiinni tulevalla viikolla, selviää myös, onko kohtapuoleen uusi työmatka tiedossa - ja sen myötä ehkä juniorille uusi pitempiaikainen autonkäyttötilaisuus...

Täytyy sanoa, että minäkin ehdin hyvin tottua siihen, ettei vieressä ollut ketään kuorsaamassa. Kaksi ja joskus kolme kissaa tosin pitivät seuraa, ettei tässä yksin tarvinnut olla.