Rouva Raadelmasta haastatteli...

(Allaoleva on kopioitu Raadelman rouvan blogisivulta)

No niin, tervetuloa Rouva Raadelman Juhannus-Sohvalle. Tänään vieraanamme sohvalla istuu Rouva Uchimurina.
U: - Tervehdys kaikille Uchimurinan lukijoille: olkaa huoleti, voin hyvin, mutta en ole voinut tämän lomamatkan vuoksi päivittää omaa sivustoani.
R: - No niin, terveiset menivät varmaankin perille. Kerroha kuomaseni, mitä ajattelet parhaillaan?
U: - Pyöreitä, kuplivia ajatuksia.
R: - No sepäs mainiota. Johtuuko ajatuksesi kädessäsi olevasta olutlasista?
U:- Se on voinut edesauttaa näiden ajatusten syntymistä. (Rouva täsmennys: ensimmäinen olut tänään, paitsi Rouvalla)
R: - Miten Euroopan-matkasi on sujunut?
U: -Kiitos oikein hyvin. Matka on täyttänyt kaikki odotukset.
R: -Mitäs odotit?
U: -Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja Suomen kesäsäätä sekä hyttyvsiä. Odotukset ovat toteutuneet.
R: -Ai hyttysiä odotit? Eikö teillä ole hyttysiä siellä Yrjölässä?
U: -Kyllä, mutta ei suomalaisia.
R: -Kerro joku hauska juttu!
U: -Ai jaa, tarkoitat sitä käännösjuttua. Se menee näin: testattiin kielenkääntö-ohjelmaa, joka käänsi englantia venäjäksi ja päin vastoin. Koelause oli "Out of sight, out of mind". Venäjältä käännös palasi takaisin, mutta oli muuttunut muotoon "Invisible idiot."
R: -Haaahhhhaaaa, kyllä veiläkin naurattaa tuo! Lukijoille tiedoksi, tämä juttu kuultiin eilen, kun olimme matkalla hiippailemaan Kuusiston linnanraunoille.
Välihuomautus: Herra heittelee ikäviä kommentteja nojatuolista.
R: -Minkälaista on ollut olla Rouvan Raadelmasta vieraana? Kysykää meiltä mitä haluatte, niin mekin vastaamme.
U: -Voit muokata vastausta miten haluat, mutta on ollut mukava havaita, että blogipäivityksesi kuvat pitävät paikkansa. Olen niin kade, kun asutte täällä. Mieheni myös pitäisi tästä paikasta, koska hän on asunut meren rannalla.
R: -Niin, syyttäköön itseään, kun ei lähtenyt matkaan mukaan. Nyt täällä haisee palaneelta. Onneksi Herra otti juuri uunista Rouvan laatiman Raparperistruudelin. Laita uuni sinnulle tuttuun 225 C (Herra poltti viime viikolla ruoat tuossa lämpötilassa, ja Rouva sai pestä uunin) ja työnnä juhannuspossu uuniin. No niin, palataan haastatteluun. Miten matkanne nyt jatkuu?
U:-Seuraavaksi siirrymme Juniorin kanssa länsinaapuriin, joka onkin valitettavasti viimeinen etappimme ennen paluuta USA:n.
R: -Päivitätkö heti kotiin päästyäsi Uchimurinat?
U:-Ainakin muutaman päivän sisällä. Voin copy-paste-toiminnolla toimittaa tämän upean haastattelun myös omille lukijoilleni.
R:-Kiitos antoisasta haastattelusta. Oli huikeaa saada sinut tänne! Lopuksi lähetämme lukijoillemme LeenaIrene ja Herra Suvelasta lämpimät juhannusterveiset. Hei teille!

On se vaan taitava!

Hankin keväällä Conversen marimekkokankaiset lenkkarit ja niiden mukana tuli myös pussukka, joka kaiketi oli tarkoitettu kenkäpussiksi. Minusta se on kuitenkin aivan liian hilpeä hautuakseen jossakin komeron nurkassa tai matkalaukun uumenissa kenkiä suojaamassa. Näkyvästi käyttöönhän se pitää saada! Alkuperäismuodossaan siinä oli kengännauha, jolla pussinsuu kiristetään, mutta se ei oikein ole hyvä ratkaisu etenkin, jos pussin haluaa hyötykäyttöön; kangas on kaiken lisäksi sangen kankeaa. Niinpä näppäränä tyttönä vetäisin kengännauhan pois ja ujutin tilalle kaksi mustaa nyörinpätkää ja kiinnitin niiden päät pussin kumpaankin pohjakulmaan. Näin sain tehtyä pikkurepun, jota on helpompi kantaa kuin sitä alkuperäistä.

No niin! Vasemmalla ennen ja oikealla jälkeen ujuttamis- ja ompelutyön. En minä yhtään kehu, mutta...

Tämä on vielä turmioksi!

Olin juniorin kanssa tänään kauppareissulla ja listalla oli kaiken muun joukossa joko jätskiä tai jäätelöntekokone. Kävimme paikallisessa Wal-Martissa eikä mistään löytynyt jätskikonetta ennenkuin satuimme kulkemaan poistomyyntihyllyjen ohi ja siellä oli iso laatikko ihan meitä odottamassa. Viereisessä kuvassa koko komeus on tekeytymässä (puuastiassa piti seisottaa vettä pari tuntia tilkitsemismielessä ja se vaihe on tässä menossa). Ainoa kuvasta puuttuva osa on metalliastia, joka oli pakastimessa viilenemässä. Jos tulee sähkökatko, niin meidän versiota voi myös käännellä käsivoimin (vas. ylhäällä), mutta on siinä myös moottori (tumma mötikkä kuvan keskellä).

Olen himoinnut tällaista vekotinta, mutta olen pelännyt sen hankkimista, koska olen sangen perso jäätelölle ja "minä ja jäätelö" -yhdistelmä on vaarallinen. Tänä vuonna päätin antaa himolle periksi ja viimeisen kuukauden aikana olen hakenut moista laitetta ainakin kuudesta eri kaupasta aina muistaessani, mutta jostakin syystä niitä ei kertakaikkiaan ollut saatavilla.

Ensimmäinen kokeilu oli mansikkajäätelöä. Kirnusta tultua se oli pehmiksenoloista tavaraa ja maultaan sangen kelvollista sekä juniorin että minun mielestä. Laitoin ehkä aavistuksen liikaa vaniljaa mausteeksi, mutta se oli pieni fiba. Seniori sai testata puolisen tuntia pakastimessa tekeytynyttä versiota ja vaikkei muka millään voinut syödä, kun oli jo pessyt hampaansa, niin söi kuitenkin ja hyvä ettei nuollut kuppia. Seuraavaksi olisi listalla vihreä tee -jäätelö, joka on minusta aivan kerrassaan namia. Salmiakkijäätelö kuuluu myös kokeiltaviin, mutta sellaista varten pitää saada raaka-aineita Suomesta...

Jäätelökesä...

Piiiiiitkä työviikko!

Suosikkihostani, jota tosin on jo ehditty napostella

Miten saattoikin olla niin pitkäntuntuinen työviikko, vaikka se oli vain nelipäiväinen maanantaisen vapaan johdosta! No, ne neljä päivää olivat sitten niin täyteen tuupattuja, ettei ole tosi ja kun rupesin laskeskelemaan tehtyjä työtunteja, niin niitähän oli 40 eli se puuttumaan jäänyt päivä tuli tehtyä kuin varkain kuitenkin (plus sitten 8 tuntia siitä vapaasta). Asiaa ei auttanut, että kuukaudenvaihde osui tähän viikkoon ja se teetti ilmiömäisen paljon kiireitä tällä kertaa ja sitten vielä vuokratyövoima-alaiseni pesti päättyi samaan rakoon. Hoh ja hoijaa!

Yllättäen tällä viikolla huomasin blogini saaneen tuhannennen lukijansa. Oho! Olen ihan otettu.

Gardenia

Mittari näyttää 30,9 oC ja kello on 19. Ollaan saatu tuta kesästä. Ulkoilma tuntuu paksulta; "kuin huono sauna", sanoisi äitimuori. Onneksi on vain huonon saunan verran asteita! Talvi oli yllättävän kylmä ja alkoi varhain ja rupean jo miettimään, josko kesästä sitten tulee vastaavasti pitkä ja kuuma. Kohta pitäisi ruveta näkemään tulikärpäsiä, sillä ne ovat alkukesän iltojen ihania viihdyttäjiä. Juniorin ikkunan alle istuttamani gardenia levittää huumaavaa tuoksuaan. Tunnen olevani Syvässä Etelässä.

Memorial Day -viikonlopun menyy - Osa II

Tänään maanantaina pantiin toinen vaihde sisään, tuotiin ylimääräinen tuoli ruokapöydän ympärille ja valmistauduttiin kestitsemään viisihenkistä perhettä eli siis juniorin futiskiemuroista tuttua väkeä. Nyt olisi ollut omiaan, jos olisin hankkinut sen suuremman niistä Big Sur -pöydistä, mutta sopu sijaa antaa.

Vieraamme toivat mukanaan perunasalaattia ja juomaksi limonaadia ja ne sopivat hyvin, sillä olin itsekin tehnyt limua (siis sitruunajuomaa). Pääruokana uusimmasta Bon Appétit -lehdestä nyhtäisty Beef Empanadas with Black Bean Dipping Sauce ja lisukkeina maissintähkiä (eiliseen malliin), tomaatti-punasipulisalaattia (eilisen jämiä) ja em. perunasalaattia. Jälkiruoaksi Pavlovaa ja se taas oli sieltä Rouvan Varsinais-Suomesta kokoelmista.

Black Bean Dipping Sauce

Empanadat osoittautuivat helpoiksi tehdä, sillä käytin valmista voitaikinaa. Hyvä valinta vieraspöytään, sillä ne voi tehdä paistamista vaille valmiiksi ennakolta ja samaa kaavaa noudatti dippikastike, vaikkei siinä mitään paistamista ollut, mutta siis tehdä valmiiksi ennakolta. Ainoa tarpeellinen vekotin jälkimmäisen väsäämisessä on tehosekoitin, mutta ainekset muuten rajoittuivat muutamaan eli mustia papuja ja hapankermaa; lisänä pilkottuja tomaatteja ja kevätsipulia sekä mausteena suolaa ja pippuria.

Uunituore marenkimöykky

Pavlovaa en ole ennen itse tehnyt enkä marenkejakaan kovin monta kertaa, mutta nyt päätin noudattaa Rouvan ohjeita viimeisen päälle. Sain valkuaisvaahdon kohtuusiistiin järjestykseen uunivuokaan myöhään eilisiltana ja sitten jätin sen tekeytymään uuniin yön ajaksi. Tiina-kissamme ajoitti omat sisään-ulos-käyntinsä sopivasti ja ollessani ovimiehenä yöllä, kurkkasin samalla, mitä marengille kuului.

Tällaisena se meni tarjolle

A vot! Onnistui! Ainakin siltä osin, että minulla oli Rouvan vinkkinä onnistumisesta pienten kullanruskeiden siirappihelmien muodostuminen. Olin odottanut marengin pysyvän maljamaisessa muodossa, mutta eikös mitä: eteen tuli vaaleanruskea pallomainen möykky. Kaikkea ei kuitenkaan oltu menetetty, sillä tarkasteltuani möykkyä huomasin sen olevan jossakin määrin onton. Jos siis koverran siitä kannen irti, niin saan mansikoista, kiivistä, banaanista ja vaniljajätskistä koostuvan täytteen aseteltua paikoilleen (kermavaahdot jätin tästä pois eli se siitä ohjeen viimeisen päälle seuraamisesta; se liittyikin lähinnä marenkiosuuteen).

Ateria oli onnistunut, sillä sekä pääruokia että jälkiruokaa santsattiin. Nuorempi väki ihasteli marenkia; tosin yksi kertoi ensi luulleensa minulla olevan pöydässä "fried pork rinds" eli paistettua possunnahkaa, mutta ei ollut mitenkään pettynyt iskettyään hampaansa mureaan marenkiin.

Täytyy sanoa, että oli monella tapaa onnistunut viikonloppu eikä vähiten sen takia, että pääsin kokeilemaan uusia reseptejä ja tarjoilemaan niitä vastaanottavaiselle yleisölle.

Memorial Day -viikonlopun menyy - Osa I

Nautiskelemme pitkästä viikonlopusta, koska Memorial Dayn takia maanantai on vapaapäivä. Ilmatkin suosivat mainiosti. Koska kuvioihin kuuluu tällä kertaa kahdet vieraat, niin olen yrittänyt miettiä ateriavaihtoehtoja. Kyse on yhdestä ateriakokonaisuudesta per vierailu. Mielelläni käytän tällaiset tilaisuudet hyväkseni ja vieraat joutuvat jonkin uuden reseptin koekaniineiksi.

Sunnuntain kani on unkarilaistuttumme. Olen ajatellut perunagratiinia, possun sisäfilettä, maissintähkiä, punasipuli-tomaattisalaattia ja jälkiruoaksi "sen-piti-olla-rapaperipiirakkaa-mutta-kaupassa-ei-ollut" eli korvikkeena mustikka-mansikkapiirakkaa, jonka juniori on jo todennut ulkonäöltään kelvolliseksi. Kävin ammentamassa ideoita Rouvan Varsinais-Suomesta blogista eli possua  ja maissia lukuunottamatta kaikki on varastettu härskisti sieltä. Possusta tuli hätävara, sillä alkuperäinen kala piti vaihtaa, kun lähikaupan valikoimat eivät tällä erää oikein vakuuttaneet. Perunagratiiniin aion laittaa parmesanjuustoa, jota Rouva ja hänen Herransa ehdottelivat emmentalin sijaan. Jos asiaa ja ilmanalaa ajattelisi, niin kepeämmätkin vaihtoehdot olisivat hyviä 30 asteessa, mutta näin tällä kertaa. Olin aikonut myös leipoa leipää, koska itse tykkään leivästä, mutta alkoi tuntua, että tulee vähän tårta på tårta, kun on jo sitä gratiinia ja maissia ja sitten vielä se vieras yrittää välttää kokeilumielessä gluteiinia. Peruna ja maissi taitavat sentään sopia hänelle, mutta se leipä ei (ainakaan minun perusleipäni). Piirakassa on hyvin vähän jauhoja ja sanoin, että voi jättää syömättä tai krapsuttaa kuoret pois ja syödä marjat, jos niikseen tulee.

Minulla on sellainen viha-rakkaussuhde tomaattiin. En ole allerginen, mutta tomaatti ei ole koskaan ollut varsinainen suosikkinaposteltavani. Jotenkin happoisuus vaikuttaa ja tietysti sekin, että on oikeastaan vaikea löytää TODELLA hyviä ja makeita tomaatteja. Yritin kerran kasvattaa itse ja sainkin muutamia, mutta sitten sellainen "green tomato horn worm" löysi kasvini ja napsi suuhunsa loput tomaatit. Ja se mato onkin todella ilkeän näköinen: sellainen kymmensenttinen kirkkaanvihreä jötikkä, jolla on sarvikuonomainen sarvi eli nimi kuvaa sitä aivan nappiin. Asiaan palatakseni - päätin kuitenkin kokeilla Rouvan kokoelmista punasipuli-tomaattisalaattia. Takerruin tuohon, koska Rouva kuvaili eloisasti, miten punasipuli kesytetään sokerilla. Tulin täyteen sirkuksen eläintenkesyttäjän uhoa. Jos sipuli kesyyntyy, niin ehkä sitten myös tomaatti.

Nyt myyntiin tulleet maissintähkät ovat olleet yllättävän makeita. Yleensä saamme nauttia sellaisista vasta loppukesästä. Toki piti ostaa, kun tarjouksena sai 12 tähkää kolmella dollarilla ja niitä mainostettiin oikeutetusti "very sweet". Mistä lienevät peräisin??? Hällä väliä. Höyrytetään kattilassa ja voilá! Grillatakin voisi, mutta tänään riittää höyry.

V-S Rouvalla on myös se etu puolellaan, että omasta takaa löytyy viini- jne. asiantuntija. Meidän tämän päivän juomavalikoimat on kasattu tyyliin punaista ja valkoista, makeaa ja kuivempaa. Lähinnä etiketin ja hinnan perusteella "Kas, kokeilenpa tuota". Beringerin Moscato tuli lahjuksena hyväntekeväisyydestä. Kitaristin sisällä on argentiinalaista Little Chicaa, jota en ole ennen kokeillut, mutta kohta olen viisaampi. Ei ole kuvassa, mutta tarjolla on myös kalifornialaista laatikko-Pinot Grigiota Target-kaupan valikoimista.

Tässä sitä piirakkaa. Näyttää kyllä minustakin ihan syötävältä - ainakin, jos lisänä on vaniljajätskiä. V-S Rouvalla on todisteita jätskinhimostani 80-luvun lopulta, mutta tätähän ei kaikille kehtaisi tunnustaa... Onneksi vain Rouva oli todistamassa.

Iso Suuri

Ei mahda mitään: lankesin ja ostin jo kauan haaveilemani Big Sur -ruokapöydän ja siihen kuuluvan penkin ja ne tuotiin tänään. Otin sen kunniaksi vapaapäivän. Tämä kuuluu Crate & Barrel -kaupan antimiin (joka liike on tehnyt yhteistyötä jo pitkään Marimekon kanssa ja sieltä olen hankkinut erinäiset marilakanat ja pöytäliinat). C&B:llä on muutenkin kaikenlaista kivaa tavaraa valikoimissaan.












Olin jo etukäteen hommannut mehiläisvahaa jemmaan ja käsittelin pöydän ja penkin heti paikalla suositusten mukaan. Keittiö tuoksuu nyt mukavasti laventerilta, kun sattui löytymään sitä sisältävää tuotetta.

Vaikka tämä pöytä on pienempi kahdesta vaihtoehdosta (n. 165 cm pitkä), niin ihan riittävä meidän tiloihin ja täystammisena myös ihan riittävän massiivinen. Sen alle voisi hyvin mennä maailmanloppua odottelemaan ja sitähän muuan uskontokunta povaa tulevaksi lauantaiksi. Ovat jo laittaneet isoja mainostauluja teiden varsille. Ja jos se maailmanloppu ei vielä tule, niin sitten pöytä ehkä käy jatkossa pyörrenmyrskysuojasta - toivottavasti ei tule tarvetta testata!

Olin odottanut kuvaston perusteella pöydän olevan hieman vaaleamman, mutta itse asiassa tämä väri sopii mainiosti meidän vanhojen tuolien kanssa, jotka taas eivät menneet vaihtoon. Jakelupojatkin totesivat, että aika tarkasti on sävyt koordinoitu. Ehkä vähän liiankin tarkkaan ja turvallisesti. Tämän pöydän kanssa sopisivat ihan eripariset/-materiaaliset tuolit. Siinäpä ideaa!

Meillä on jostakin syystä ruvennut olemaan ylimääräisiä nuoria miehiä talossa viikonloppuisin ja se osaltaan laittoi vauhtia tähän pöytähankintaan. Vanha neljän hengen pöytä jatkopaloineenkin alkoi käydä ahtaaksi. Nyt mahtuu kuusi henkeä kepeästi ja tarpeen mukaan varmaan pari kolme sen lisäksi.

Jopa juniori antoi hyväksyntänsä ostoksille ja se on jo paljon se, sillä hän ei meidän arkkikonservatiivina tykkää muutoksista. Ei ainakaan nuorempana.