Uusi kokemus Seniorille: varasin hänelle ajan kiropraktikolta ja eilen oli H-hetki. Tämä lähti liikkeelle siitä, että ukkeli on muutaman vuoden valittanut kipua polvessaan, iskiassärkyä ja alaselän vaivoja. Tämä ei ole jokapäiväistä eikä invalidisoivaa, mutta aloin osin kyllästyä ähinään ja osin ihmetellä, että jos ei tuosta kerran pääse ajan myötä eroon & se on ilmeisen kivuliasta silloin kun oikein iskee, niin eikö sille herran tähden pitäisi tehdä jotakin. On hän joskus saanut joitakin kipulääkkeitä siihen iskiakseen lääkäriltä, mutta eivät ne oikein auttaneet. Koska meidän ukko vain tyytyy ähisemään ja minä olen enemmän toiminnan ihminen, niin ring-ring ja aika tuli varattua (toiminnan ihminen - joo - meni tässä aikaa, mutta ei se ukko olisi mitään itse tehnyt).
Nyt on tunnustettava, että kävin muutaman kerran satsin kiropraktikolla 7-8 vuotta sitten, mutta se oli silloin minusta yhtä tyhjän kanssa. Miksi siis nyt usutan siippani vastaavaan käsittelyyn? Eikö ole osoitus hulluudesta, että kokeilee samaa uudelleen ja odottaa erilaista tulosta? Rationalisoin tätä sillä, että nyt on kyse Seniorista eli eri ihmisestä ja hän saattaa saada apua ihan eri tasolla kuin minä aikoinaan ja toisekseen nyt varasin ajan eri paikasta. Miksikö tämä nimenomainen? Meillä töissä oli syksyllä ns
Wellness Fair ja siellä oli täältä yksi edustaja, josta työkaverini tuntui pitävän. Ammuin nuolen pimeään, mutta jostakin on aloitettava.
Seniori suhtautui kiropraktikkoajatukseen ihmeellisen myötämielisesti. Vakuutin hänelle, että jos tämä tuntuu täysin huuhaalta, niin ei ole pakko mennä uudestaan, mutta ei tässä ole mitään menetettävääkään. Täytimme sangen seikkaperäisen lomakkeen netissä jo ennen lauantain käyntiä. Hyvä niin, sillä se kaavake oli pitkä ja todella yksityiskohtiin menevä. Paikka on pienessä ostoskeskuksessa vain parin kilsan päässä kotoa, joten se oli plussaa. Saimme ystävällisen vastaanoton ja sitten ei muuta kuin odottamaan kiropraktikon tapaamista. Tuolla on kolme, kaksi naista ja yksi mies ja Seniorille sattui se mies ja minut pyydettiin mukaan kuuntelemaan asioiden etenemistä. Aika kiintoisaa olikin.
Seniori on ollut sitä mieltä, että hänen polvi-iskias-selkävaivansa ovat kaikki yhtä ja samaa ja että jotenkin hänen polvensa on "
out of alignment". Se kiropraktikko oli hyvä kuuntelija ja esitti minusta oleellisia kysymyksiä ja oli yhtä mieltä, että vaivat ovat samaa perua. Hän otti kuvia ja saattoi esittää, miten Seniori seistessään mukamas suorana on itse asiassa kääntyneenä hieman ja taivutaessaan päätään mukamas suoraan taakse, kääntää sitä hieman; miten toinen olkapää on toista korkeammalla jne. Seniori joutui myös tekemään muutaman tasapainotestin, joista viimeisimmän jälkeen kiropraktikko sanoi "
this is not good". Kokeilin samoja kotona myöhemmin. Taisin pärjätä hieman paremmin kuin Seniori, mutta, mutta... Todettiin myös, että koska Seniori kääntää vaistomaisesti vartaloaan lievittääkseen vasemman polven kipua, niin oikealle puolelle kehoa tulee enemmän painoa ja se taas aiheuttaa sitä ja tätä. Seniori joutui myös kokeilemaan kognitiivisia taitojaan muutaman minuutin pituisessa testissä. En tiedä, mitä ne tulokset osoittivat. Homma loppui siihen, että Seniorin kaulasta ja lantionseudusta otettiin röntgenkuvat ja seuraavalla kerralla kuullaan, minkälaista hoito-ohjelmaa hänelle suositellaan.
Kaikenkaikkiaan minusta tuo kiropraktikko oli todella perusteellinen ja kyseli & kuunteli aivan eri tavalla kuin muistan oman kokemukseni olleen. Hän sanoi antavansa hoitosuosituksen, mutta ettei Seniori ole millään lailla sidottu mihinkään sopimukseen. Ylihuomenna Seniori menee ensimmäiseen varsinaiseen käyntiinsä ja kuulee, mitä röntgenkuvista löytyi, mitä jatkossa ehdotetaan ja saa myös ensimmäisen "
adjustmentin". Sitä ensimmäistä käsittelyä minä odotan hyvin uteliaana, sillä se varmasti ratkaisee, mitä Seniori aikoo tehdä jatkossa: meneekö tuonne vielä vai jättääkö sikseen. Ja se voi myös ratkaista, josko uskallan itse kokeilla samaa uudelleen.
Minun muutaman vuoden takainen vaivani liittyi myös iskiakseen, mutta se on nyt täysin menneen talven lumia kiitos kahden vuoden takaisen leikkauksen, jonka onnekkaana sivuvaikutuksena tuo iskiasongelma katosi tyystin. Jos nyt menisin kiropraktikolle, niin se olisi ajoittaisen alaselän jäykkyyden takia. Isän puolelta meillä ollaan selkävaivaivaisia, koska pikkupoikina hypättiin seivästä hiekkakasoihin. En ole pikkupoika enkä hyppinyt hiekkakasoihin, mutta silloin tällöin selkäni on kertakaikkisen jäykkä ilman mitään järkeenkäypää syytä. Ehkä joitakin ihmeen kulumia.
Oli miten oli Seniori on meidän koekaniini ja jos kaikki näyttää hyvältä, niin minä seuraan perässä.
Nyt sunnuntaina EN paistanut Juniorille lettuja aamiaiseksi ja se on harvinaista, mutta toisaalta olin hankkinut pääsiäisen kunniaksi palan lampaankoipea ja sitä söimme lounaalla ja sen kanssa oli paistinperunoita. Juniori heräsi sen verran myöhään, että murot pitivät hänet hengissä lounaaseen asti. Jälkkäriksi "frozen dairy dessertiä", eli ei siis tarkkaan ottaen jätskiä, mutta sinnepäin. Oli muuten hyvää; sellaista kakunpalasia ja kuorrutusta sisältävää jätskinkorviketta. Hyvin toimi ja varmaan erityisen terveellistä. Ainakin kävi kaupaksi.
