Spatchcocked turkey

Valmistelut

Spatchcocked on minulle uusi sana, mutta oppia ikä kaikki, kun Bon Appétit -lehteä lukee. Uusimmassa numerossa oli - kuinkas ollakaan - kiitospäivään liittyviä ohjeita heti enemmänkin ja sieltä löytyi myös tämä kalkkunaresepti. Koska meille ei ole tulossa mitään suuria kemuja torstaina, niin ensialkuun en edes aikonut ruveta paistamaan tipua, mutta en saanut spatchcockia mielestäni. Meillä oli aina kotona joulukalkkuna, vaan eipä enää kovin usein tule valmistettua. Ostin kaupasta pienimmän mahdollisen kalkkunan (6 kg) ja sain vieläpä tuoreen sellaisen, niin ei tarvitse sulatella.  Tässä kuvassa ollaan vielä aika tiukkana.

Rupesin tekemään maustesekoitusta tänään ja spatchcockasin linnun, joka lähinnä tarkoitti litistämistä. Mitä tasapaksummaksi lihan saa, sen tasaisemmin ja nopeammin se tulee kypsymään. Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin, touhu vaati vähän raakaa voimaa ja tukevia keittiösaksia. Lopputulos on näin letkeä.

Maustesekoitukseen tuli timjamia, rosmariinia, suolaa, mustapippuria, fariinisokeria, paahdettuja & murskattuja aniksensiemeniä ja raastettua appelsiininkuorta (joka tosin minulla on mandariininkuorta, koska meillä oli niitä hedelmiä kotona). En olisi itse osannut valita moista yhdistelmää, mutta tuo oli em. lehdestä peräisin eikä ollut mitenkään luotaantyöntävä ja kaiken lisäksi pidän aniksenmausta. Luulin minulla olevan ylenmäärin mausteita, mutta kaikki meni.

Tässä maustesekoitus valmiina käytettäväksi.

Nyt juuri ollaan siinä vaiheessa, että tipu on saanut maustekuorrutuksen ylle, alle ja sisään ja on siirtynyt jääkaapin puolelle odottamaan huomista paistamista.

Täällä on tapana tarjota kalkkunan kanssa merkillistä laatikkoruokaa, joka kulkee dressingin tai stuffingin nimellä. Aivan kammottavaa mönjää pahimmillaan eikä parhaimmillaankaan kuulu suosikkeihini. On aika vähän ruokia, joista en pidä, mutta tuon jätän mielelläni väliin. Yhdistävänä tekijänä siinä tuntuu olevan korppujauhot tai kuutioidut leivänpalat, mutta sen jälkeen ohjeita on yhtä paljon kuin tekijöitä. Turha kuitenkaan meillä odottaa saavansa.

 Jatkoa seuraa...

Kiitospäivän osuus

Tänään oli ohjelmanumerona kalkkunanpaisto, muiden ruokien valmistus ja jälkiruoan viimeistely.

Otin kalkkunan jääkaapista, huuhtelin sen nopeasti, kuivasin ja laitoin odottamaan uunin lämpenemistä. Sillä aikaa tein voiteluun käytettävän öljyseoksen (oliiviöljyä, paahdettuja aniksensiemeniä ja muutama suikale appelsiininkuorta; nuo keitettiin pari minuuttia ja sitten sai jäädä odottamaan käyttöä.

Tipu meni uuniin - ensin puoleksi tunniksi n 230 oC and sitten noin tunniksi n 180 oC. Ennen uuniinlaittoa voitelin linnun ja laskettuani asteita, voitelua jatkettiin parinkymmenen min välein. Kuumemmat asteet ehtivät antaa hyvin väriä ja huolestuin jo, ehtiikö liha kuivua ennen kypsymistä. Huoleni osoittautui aiheettomaksi, sillä saimme syödä sekä kypsää että mehevää ruokaa. Huusholli tuoksui rosmariinilta...

Kalkkunan kanssa sopi karpalohyytelö, joka valmistui nopeasti pakastemarjoista. Täkäläiset karpalot ovat paksukuorisia megakokoisia pallukoita.

Lisänä oli juniorin toiveesta jamssilaatikkoa ja herneitä. Tässä oma jamssilaatikkoni menossa uuniin. Yhtä hyvin sen olisi voinut tehdä kuin perunamuussin ikään ja jättää uunivaiheen pois. Täkäläinen jamssilaatikko on niin makeaa, että saa hampaat kippuralle, mutta omani oli vähän hillitympää. Siitä tosin tuli hitusen kuivahkoa, mutta muuten oli kelvollista.

Ruokajuomana upouutta beaujolaisea, jonka ostin oikeastaan vain iloisen etiketin perusteella. Halusin jotakin kepeähköä punaista viiniä ja tuo oli kyllä meidän makuun.

Jälkiruokana oli Twiks-palaset, joka ohje - taas kerran - on peräisin Rouva Raadelman kokoelmista. Tein ne eilen suklaakuorrutusta vaille valmiiksi ja tänään viimeistelin tuotteen. Todella näppärä jälkiruoka, kun haluaa jotakin pientä makeaa ja nämä maistuvat kaikenikäisille.







Täytyy sanoa, että oikein onnistunut kiitospäivän menyy. Ruokaa oli juuri sopivasti ja oli hauska kokeilla tuota uutta kalkkunanpaistotapaa, koska se toden totta nopeutti keittiötouhuja ja jopa seniori halusi oppia, miten sitä tehdään (ja se on jo paljon se).

Tästä onkin hyvä jatkaa huomiselle, joka on sattumoisin meidän 22 hääpäivä.

Ompeluksia

Hups! Melkein kuukausi kulunut sitten viime postauksen, mutta eipä tässä ole kovin kummoisia tällä välin tapahtunut. Nyt on kuitenkin kiitospäivänviikko tulossa ja olen järjestänyt itselleni lomaa maanantaista keskiviikkoon ja loppuviikko olisi muutenkin vapaata töistä. Eipä hassumpaa!

Olin oikein aikaansaava tänään: Meillä oli ollut alivuokralaisina kaksi kissaa heinäkuusta lähtien, kun omistajansa taloa rakennettiin, mutta tänään päästiin lopulta siihen vaiheeseen, että C haki mirrinsä uuteen kotiin. Ihmeen hyvin tämä homma sujui lähes 4½ kuukautta, vaikka meillä on kolme kissaa omasta takaa. Pystyimme kuitenkin pitämään joukot erillään minun mainion johtamistaitoni turvin. Lainakissojen lähdettyä siivosin niiden käytössä olleet tilat ja huomenissa - jos ilmat sallivat - vetäisen takakuistin painepesurilla. C:n kissat olivat enimmäkseen siellä kuistilla, mutta parin viime viikon kylmien öiden aikana olin tuonut ne ns. radiohuoneeseen. Ai niin, onko ollut juttua, että minulla ja Seniorilla on radioamatööriluvat? Ei tosin olla oltu erityisen radioaktiivisia aikoihin, mutta luvat ovat voimassa ja uusimme ne seuraavaksi kymmenvuotiskaudeksi loppukeväästä.

Kun nyt olin alkuun päässyt, niin samalla siivosin huushollin muutenkin ja sitten siirryin ulos ja sain lopulta ruohonleikkurin käyntiin ja vetäisin pihan siistiksi. Toivottavasti syksyn viimeinen kerta! Näppärästi sain samalla silputtua pudonneet lehdet, mutta niitä tulee vielä lisää...

Ehdin myös käydä tonkimassa yhden kangas-/mattokaupan (jne) valikoimia. Se Ohco on mainio paikka, jos mitään sisustustekstiilejä tai mattoja tarvitsee eivätkä hinnat välttämättä hirvitä. Meillä oli sellainen tilanne, että piti aivan ehdottomasti uusia kahden kissojen suosiman nojatuolin päälliset. Lähes 20 vuotta sitten peitin kuluneen beigen nahkaverhoilun seepraraidoilla, mutta nyt ei niitä saa enää pesemälläkään siisteiksi. Piti löytää jotakin, joka mallaisi olohuoneen verhoihin (kangas myös sieltä Ohcosta) ja sohvaan (ruskea Ishimoton Marikangas). Hipsin Ohcon "peräkamariin", jossa on jämiä $3.99 ja $5.99 jaardihintaan. ja löysin aivan kelvollisen n 3½-metrisen pätkän. Vähempikin olisi minulle riittänyt, mutta ei tuollekaan tullut hintaa kuin hitusen yli 14 dollaria. Käytin vanhaa seeprapäällystä mallina ja ompelin uudet päälliset alta aikaysikön. Koska kangasta oli reilusti, niin tein samaan syssyyn tuoleihin "kissasuojukset" ja vielä jäi materiaalia vaikka tyynynpäällisiksi.

Tässä ovat ne verhot ja niistä olen pitänyt todella paljon. Merilevä aiheena ja yllättävän hyvin seepraraidat ovat sopineet niiden kanssa. Musta on yhdistävä tekijä.

Tiinaa tämä kangastouhuilu ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta toki piti plopsata itsensä tuolille, kun kerran oli tilaisuus.

Ja tässä toinen niistä tuoleista uudessa kuosissa. Ovat aikoinaan olleet yhden säästöpankin kokoushuoneen kalusteina ja kun siellä tehtiin remonttia, niin pystyin hankkimaan niistä kaksi itselleni edullisesti. Nämä tuolit ovat kulkeneet uskollisesti mukana 80-luvulta lähtien "and still going strong"...

Olin huomannut seepraversiossa hyväksi lisäksi laittaa kankaan taakse eränlaisen vyön noin alaselän kohdalle, ettei kangas lähde repsottamaan. Vaikken huomannut vastaavaa repsottamistaipumusta tämän uuden kankaan kohdalla - ehkä koska se on tukevaa - niin lisäsin kuitenkin tällaiset kuminauhaklipsit, jotka jäävät piiloon pehmusteen ja selkänojan väliin. Ylä- ja alareunasta kangas menee n 17 cm pehmusteen taakse ja reunoilta kymmenisen senttiä ja pysyy napakasti paikoillaan, mutta on helppo ottaa pois tarvittaessa.

Tässä toinen tuoleista ja siinä on se "kissasuojus". Maastoutuu aika hyvin. Ajattelin laittaa niiden suojusten sisään ohuen muovin tms kaiken varalta. Vaikka nämä ovat kaksinkertaiset ja kangas on paksua, niin en haluaisi suuremmin jälkiä varsinaiseen kankaaseen.

Pullopuu

Sain ystävättäreltäni C:ltä synttärilahjaksi pullorisun, koska hän tiesi minun himoinneen tuontyyppistä esinettä. Kuinka ollakaan, olin ostanut vastaavanlaisen koristeen itselleni samaiseksi syntymäpäiväksi ("great minds think alike" tai jotakin sellaista). Omani on erimallinen ja istutin sen takapihalle eli nyt on meidän talo suojattu pahoilta hengiltä edestä ja takaa. Takapihan puuhun mahtuu 25 pulloa, joten siellä on vielä tilaa.

Siniset pullot kuulemma ovat erityisen suositeltavia mörönsyöteiksi - tai siis niitä karkottamaan - ja niitä onneksi löytyy aika helposti (jos maksa kestää). Olen kerännyt erilaisia pulloja ja maljakoita ja niitä tulee sommiteltua pullopun oksille. Tervetuloa meille viinipullon kera ja sekin voi hyvin löytää paikkansa..

Two shades of grey

Ennen maalaamista

Lokakuun kunniaksi otin kolme vapaapäivää ja täysin vastoin työkaverin ehdotonta suositusta 2½ noista sujui iloisesti uurastaessa. Kollegan mielestä keittiönkaappien maalaaminen ei kuulostanut hyvältä tavalta viettää lomaa (rannalla köllöttely veisi kepeästi voiton), mutta minä nyt olen hieman outo.

Ennen maalaamista

Siis keittiönkaapit kuntoon! Muutimme 16 vuotta sitten uuteen taloon, jonka keittiössä on halvinta mahdollista laatua olevat kaapit. Etenkin ovet ovat aivan onnettomat: jotakin ihmeen puristetta, joka turpoaa, jos maalin alle pääsee kosteutta. Alkuperäinen maali oli vain suihkaistu eli kului nopeasti törkeään kuntoon, vaikka me olemme kokolailla hellävaraisia omaisuuden kanssa. Kymmenkunta vuotta sitten putsasin kaapit ja laatikot, vedin hiekkapaperilla ja sitten maalasin oikein kunnolla kaikki sisältä ja ulkoa. Aijai! Tuli nättiä jälkeä, mutta kyllä siinä menikin kuukausi.

Uusi maalipinta

Uusi maalipinta

Kelataan vuoteen 2014. Aika on tehnyt tehtävänsä ja vaikka kaapit ovat sisältä edelleenkin käypäsessä kunnossa, niin osassa ovia oli kulumia. Käytin aikaa tuumailuun. En ollut valmis täyteen keittiöremppaan, joten niksasin sen ajatuksen kättelyssä. Pohdin ovien vaihtamista. IKEA:sta löytyisi minun makuuni sopivia, mutta ei sopivankokoisia. Kaupasta/netin kautta löytyisi valikoimaa tietysti vaikka "huru mytsi", kuten karlebysprååtsiksi sanottaisiin, mutten halunnut käyttää sellaistakaan summaa. Jos oikein ruvetaan remontoimaan, niin sitten menee kaikki uusiksi ja jos ei, niin sitten satsataan vähin mahdollinen. Vaihtoehdoksi jäi maalaaminen. Värin valitseminen on kiintoisaa puuhaa. Päädyin lopulta kahteen puolikiiltävään harmaaseen, joista toisen nimi oli "Secret Passage" ja toisen "Flagstone". "Salakäytävällä" maalasin yläkaapit ja alakaapit sillä "liuskekivellä", joka oli hitusen tummempaa. Ero on aika pieni noiden kahden sävyn välillä ja voipi hyvin olla, että ns. oikean remontin ollessa ajankohtainen, valitsen jotakin radikaalimpaa tai siis paremmin toisistaan erottuvaa, sillä pidän tuosta kahden värin keittiöstä. Ehkä kapeasta kuvasta näkee sävyeroa; tietyssä valaistuksessa se melkein katoaa.





Loppuun vielä pari kuvaa meidän törkeimmistä kaapinovista. Pikaisesti tasoitin hiekkapaperilla pahimmat, mutten ruvennut sen suurisuuntaisempaan operaatioon. Ei ole minun vaivani arvoista. Uusi maalipinta päälle ja ellei ihan viereen mene seisomaan, niin täydestä menee. "I just want to create an illusion".

Jep. $50 maaleihin ja 2½ hyvin käytettyä päivää ja tässä tulos. Ostin itselleni ehkä parisen vuotta ennen kuin se varsinainen keittiöremontti on ajankohtainen. Ehtii tuumia...

Little Black Dress Challenge loppusuoralla...

Huomenna on H-hetki eli kolmatta kuukautta sitten alkanut Little Black Dress Challenge huipentuu ystävättäreni C:n synttäreihin. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Tai oikeastaan intiimin cocktailkutsun värinää, sillä aiomme  hieman pyntätä itseämme ja esiintyä pikkumustissa, mutta jotta ei tunnelma muuttuisi vallan tärkätyksi, niin otetaan  P!nk apuun.

Tiedän C:n hankkineen asunsa pari viikkoa sitten ja toivottavasti tässä vaiheessa myös löytänyt sopivat kengät. Halusin itselleni jonkun jännän vaatteen, jossa olisi sitä jotakin ja joka kuitenkin vielä mahtuisi pikkumustan määritelmään. Nuohosin TJ Maxx´in valikoimat muutamaan otteeseen löytämättä just sitä sopivaa, mutta se ei haitannut - oikeastaan vain hyvä, sillä olin jo alunperin ajatellut ompelevani mekkoni. Kävin läheisen kangaskaupan kaavakirjoja läpi, kun silmäni osuivat Burdan malliin No. 7352 ja palasin siihen yhä uudelleen. Hyvin simppeli, mutta näppärä. Sitten ei muuta kuin löytää sopiva kangas. Valintani oli jossakin määrin villi, sillä ostin hopeanhohtoista, mustapohjaista kangasta a´la

tanssijat/"cheer leaderit" ja siihen lisäksi mustaa hivenen rypytettyä ja kiiltävää kangasta nauhoihin. Ainakin venyy ja paukkuu ja on mukava päällä. C ei ole vielä nähnyt valmista asua kankaasta puhumattakaan, mutta varoittaessani häntä siitä hän sanoi: "Wild... That´s what I love about you!" Hopeanväriset kengät minulla oli jo varastossa erään Raadelman Rouvan häihin tehdyn matkan peruna. Sopivat nyt kuin nyrkki silmään, mutta tietysti mustatkin kävisivät (ja sellaisiakin löytyy, jos tulee tarvetta). Oheisessa kuvassa sommittelin asua C:ltä saadun kuohuviinipullon avulla. Minullahan oli oma merkkipäivä samana päivänä kuin Stingillä, mutta vuosi on eri.

Tässä ne minun hopeiset kengät. Täytyy vielä huomenna sovitella, mikä näyttää parhaalta, sillä haluan olla just précis. Korut mukaanlukien. Tämä on tarkkaa!

Meidän linssilude Oliivi tuli jyystämään mekkoni mustia nauhoja, muttei tainnut saada kovin suurta vahinkoa aikaiseksi. Se on ihme kissa: paljon omissa oloissaan, mutta kun pitäisi tehdä jotakin oleellista, niin maailman silmä ja korva on paikalla.

Se pitää vielä kertoa, että C:n kokkiammattilainen poika hoitaa ruokapuolen huomenna, mutta jälkiruoan olen minä luvannut toimittaa paikalle, koska se oli jäänyt auki. Valinta oli helppo: olen jo kahdesti tehnyt menestyksekäästi Pavlovaa (kiitos KitchenAid-vatkain ja Rouva Raadelman resepti) ja sitä siis nytkin. Marenki on parhaillaan uunissa ja valmistunee aamuyön tunteina. Luulisin, että skumppa sopii sen kanssa, Jos ei sovi, niin pannaan sopimaan.

Loppukaneetiksi vielä pari kuvaa uunituoreesta Pavlovan marenkiosuudesta. Aika muhkea! Huom. onnistumisen merkkinä karamellitippa. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun sain marengin pysymään jossakin määrin maljamaisena. Edellisillä kerroilla minulla on ollut käsissäni ontto pallo, josta olen leikannut "kannen" irti täyttämistä varten. Nyt ei tarvitse leikellä mitään.

Faux Pho

Seniorilla ja minulla on suht lähistöllä vietnamilainen suosikkiravintola nimeltä Pho Dai Loi. Huonoa ruokaa ei siellä edes ole, mutta bravuurinumero on "pho"-keitto, joka on simppeli liha-nuudelikeitto, mutta aah! niin hyvää ja siitä on ravintolassa erilaisia versioita. Eilen päätin kokeilla Bon Appetit -lehden "Quick Pork Pho´ta" kotona  (ohje neljälle hengelle).

Keskikokoinen silputtu sipuli laitettiin paahtumaan kuivalle paistinpannulle viideksi minuutiksi saamaan väriä.

Mausteina 2 tähtianista, kanelia (olisi pitänyt olla yksi kanelitanko, mutta piti improvisoida), 1 tl fenkolinsiemeniä, ½ tl murskattua kuivattua punapippuria, pari murskattua valkosipulinkynttä. Nämä laitettiin sipuleiden jälkeen pannulle saamaan vähän aromia. Siinä menee vain hetki, sillä ei pidä kärventää mausteita. Sipulit ja mausteet laitettiin isoon kattilaan vähäsuolaisen kanaliemen kera kiehumaan. N. 2 l sitä kanalientä ja lisäksi myös parin sentin pala murskattua inkivääriä.

Korianteria, kevätsipulia (minulla ohueksi leikattua purjoa), maapähkinöitä (suolaamattomia, paahdettuja, murskattuja - lihanuija oli murskaamisessa omiaan). Nämä saivat odottaaa ruoan valmistumista.

Riisinuudeleita tarvittiin vajaat 250 g. Ne siis keitettiin. Mungpavunituja olisi myös pitänyt olla, mutta eipä ollut meidän kaupassa, joten otin alfalfaa tilalle. Kävi sekin, mutta hieman köykäisiä "hattivatteja". Suom. huom: Me kutsumme mungpavunituja hattivateiksi. Limetinlohkoja tarvittiin myös.

Reilut 500 g suolalla ja pippurilla maustettua possunlapaa käristettiin pannulla. Minulla oli neljä ohueksi leikattua siipaletta, jotka kypsensin ja sitten sitten leikkasin ohuiksi viipaleiksi,

Ja itse tarjoomus: Kulhon pohjalle riisinuudeleita, päälle ammennettiin keittoa, viipaloitua possua, pavunituja, kevätsipulia, maapähkinöitä, korianteria & puristettua limettimehua maun mukaan...

Ihan syötävää, mutta Pho Dai Loi osaa homman paremmin, Ja siellä ei mitään riisinuudeleita taatusti käytetä. Minun versioni oli jotenkin terävämpi kuin Pho´n - en tiedä, mikä niissä keittomausteissa tökkäsi. Pitää vielä viilata. Fiilaten ja höyläten...

"Pullorisu"

Sain vastikään lahjaksi ns. pullo-oksan. Sitä ei voi ihan pullopuuksi kutsua, koska on hennompaa tekoa ja mittaakin vain noin metrin verran, mutta sama idea. Ohessa lainaus Smithsonian Gardensin  blogisivulta, jossa kerrotaan ilmiön taustasta. Itse asiassa tämä muistuttaa Amerikan intiaanien unisieppaajia, joiden verkkoihin painajaiset jäävät kiinni ja aamuaurinko tuhoaa ne. Oli sitten painajaisia tai pahoja henkiä, niin niistä täytyy päästä eroon.

Folklore and written sources from as early as 1776 indicate that this centuries-old custom originated in the kingdom of Kongo on the West African coast... When Africans were brought to the Americas as slaves, some were able to continue this practice, using whatever resources they had available. Variations appeared on islands in the Caribbean. The more familiar bottle trees we recognize today were likely a Creole invention, becoming particularly prominent in the southern United States from eastern Texas to South Carolina, where bottles were often placed on the branches of crape-myrtle trees.

While the  meaning of bottle trees continues to evolve as it has for centuries, one of the more common interpretations is that they protect the home and garden by catching evil spirits, which some say are attracted to the bottles by their bright colors (sometimes made by swirling paint on the inside of a clear bottle). Once inside, the sunlight destroys the spirit.   Other interpretations suggest the spirits are trapped inside the bottles in the evening. Then, the morning sunlight destroys them. If you pass by and happen to hear the wind blowing across the bottles, it is thought to be the sound of the spirits trapped inside. Bottle trees have also been thought to bring rain, luck, and to make trees bloom.

Yleensä näissä näkee viinipulloja - ja sinisiä, jos suinkin mahdollista - mutta koska oma risuni oli kepeämpi, niin viinipullot olisivat mielestäni olleet turhan mahtipontisia. Olutpulloja meiltä kuitenkin löytyy. Pesin seitsemän Peroni-pulloa ja putsasin etiketit pois (sellainen täältäsaatava Goo-Goo Gone -suihke on ehtaa tavaraa kaikenlaisten tarrojen poistamiseen). Tämä lokakuinen lauantaiaamu valkeni kauniina, mutta kylmäntuulisena eli oikein hyvä maalaussää. Halusin nimittäin koristella nuo pullot, että saisin vähän väriä etupihalle, koska nyt oli pelkkiä tummavihreitä pulloja tarjolla. Jos tarkkoja ollaan, niin olisi meillä myös ollut ruskeita olutpulloja mutta kokeilin näillä vihreillä ensialkuun. Varustauduin kahvikupillisella ja toisella ja kolmannella ja... Sopivia maalinrippeitä oli vain punaista ja valkoista, mutta yritin välttää jouluvaikutelmaa parhaani mukaan. Lopputulos on hyvin kotitekoisen oloinen, sillä kaikki on käsivaralta & ex tempore maalattua. Toisaalta pullot on helppo vaihtaa, jos joskus inspiroidun johonkin muuhun. Haa!!! Itse asiassa taidan jatkossa pyytää meillä käyviä vieraita koristelemaan minulle pullon, jonka voin sitten laittaa oksalle!

Sain tämän oksan, koska ystäväni C muisti minun maininneen, että haluaisin pullopuun. C oli käynyt syyskuussa taidefestareilla ja löytänyt tämän "risun" ja osti sen minulle. C:llä on elefantin muisti. Mikä hupaisinta, olin myös jo tilannut itselleni synttärilahjaksi Big Daddy -pullopuun eli sama juju, mutta isommassa mittakaavassa ja se tuli muutama päivä sitten. En vaan ole vielä ehtinyt laittaa sitä esille ja sitä paitsi se menee takapihalle ja saa edesmenneen luumupuun paikan, joten nämä kaksi pullopuuta eivät mitenkään kilpaile toistensa kanssa. Toivottavasti Big Daddy kestää kauemmin kuin se luumupuu! Takapihan puu on tosiaan isompi ja siihen aion pikkuhiljaa kerätä viinipulloja. Ei siis mitään kyykkyviinipahvilaatikoita (jotka voisivat sinänsä antaa pikantin lisänsä kokonaisuuteen), vaan oikeita pulloja. Ja niitä tarvitaan yli 20...