Tuliaisia Brysselistä - osa II

Ja tänä aamuna itse asiaan eli vohveleita paistamaan. Ensin piti kuitenkin viimeistellä taikina eli lisätä keltuaiset ja vaahdotetut valkuaiset. Williams-Sonoman ohjeella ei taikinasta tosiaan tullut mitään pullataikinan paksuista, mutta sellaista että juuri kaatamaan pystyi. Pikkuisen sementtisekoitusta juoksevampaa.

Keitin aamukahvit, lämmitin raudan ja laitoin ensimmäisen satsin tulemaan. Yritin pitää näppini erossa vohveliraudasta niin kauan, kun sieltä nousi hyvänlaisesti höyryä olkoonkin, että vempain piipitti toisinaan mukamas osoituksena, että oli valmista. Vohveleiden paistaminen kuuluu samaan kastiin kuin veden kiehumisen odottaminen ja ruohon kasvun seuraaminen ja ehkä vielä golfottelun katsominen telkkarista. Eli todella tylsää ja tekisi mieli potkia siihen vähän vauhtia.

Kärsimättömyyteni palkittiin pikkuhiljaa ja vohveleita alkoi syntyä. Vaatii vähän tottumista, että osaan laittaa sopivan määrän taikinaa levyille, sillä liiat pursuavat laidan yli ja liian vähän taas ei paistu kunnolla ja vohvelista tulee rujon muotoinen. Tai sanotaanko, että taiteellinen vapaus pääsee esille.

Se vielä piti sanoa, että tuplasin reseptin, koska siinä sanottiin, että määrällä syntyy kaksi isoa vohvelia. Mahtaa olla hirmuisen iso vohvelirauta kyseessä, sillä minun raudallani olisi syntynyt kuusi vohvelia (11 cm kanttiinsa) ja nyt tuplasatsilla siis tuli tusinan verran tai oikeastaan leipurin tusina eli 13, jos ihan tarkkoja ollaan ja tässä raudassa on vielä aika syvät kolot.

Uusi vohvelirauta toimi kokolailla odotetusti ja leipomukset irtosivat hyvin (tosin voitelin levyt kepeästi vohveleiden välillä). Aion kyllä vielä kokeilla tätä taikinaa sillä halpisraudalla jos vaikka vohveleiden onnistuminen on taikinasta kiinni eikä niinkään raudasta. Vohveleiden maussa ei ollut valittamista juniorinkaan mielestä.

Tuliaisia Brysselistä

Juniorin ja minun joulumatkan yhtenä antina oli tutustuminen belgialaisiin vohveleihin, joita myytiin paikasta riippuen 0.80 - 2 euron hintaan ja tietysti kallimmalla, jos niihin halusi spesiaalitäytteitä. Toki olivat peijakkaan hyviä.

Koska en ole mikään vohveliasiantuntija, niin yllätyin hieman, kun huomasin paikallisen vohvelitaikinan hyvin paksuksi. Sehän oli kuin sämpylätaikinaa, josta tikulla nostettiin pallo raudalle paistumaan ja oli varmaan myös hiivapohjaista. Voilá! Arvaukseni piti paikkansa, kun rupesin selvittämään belgialaisvohveleiden saloja. Olen nyt myös oppinut, että me söimme nimenomaan brysselinversiota vohveleista (kuinka ollakaan), mutta Liegessäpä taikinaan lisätään raesokeria.

Minulla oli aikoinaan oikein oiva vohvelirauta, mutta se jäi Suomesta muuttaessa perinnöksi yhdelle työkaverille. Hankin meille kymmenellä taalalla uuden pari vuotta sitten, mutta se on yhtä tyhjän kanssa (sitä saa, mitä maksaa), sillä vohvelit jäävät lutruiksi ja hailakoiksi. Ihan hyviä lämpimiä voileipiä sillä kyllä syntyy.

Koska juniorilla on muutaman päivän päästä synttärit (kokonaista 18 vee), niin päätin hankkia ukolle lahjaksi viidellä kympillä uuden vohveliraudan. Jospa sillä saisi ihan rapeita ja hyvänvärisiä aikaiseksi.

Hain netistä hiivapohjaisia vohvelireseptejä, koska se tuntui olevan kaiken aa ja oo ja löytyihän niitä. Monissa suositeltiin myös taikinan kohottamista viileässä yön yli.

Koska rautani on upouusi, niin tein pikataikinan laitteen testaamiseksi ja mahdollisten ensikäyttöhajujen ja -makujen poistamiseksi. En halua tuhlata ns. hyvää taikinaa moiseen. Annan arvion, kunhan otan vempaimen oikeaan käyttöön huomisaamuna.

Huomenna maistamme Williams-Sonoman Breakfast-kirjasta peräisin olevan ohjeen mukaan tehtyjä woffeleita. Oheisissa kuvissa taikina juuri ennen jääkaappiin menoa ja sitten pari tuntia myöhemmin. Ei se ehkä ihan tule tikun nokassa pysymään, mutta mukavan jähmeää kuitenkin.

Saapa nähdä muodostuuko vohveleista meille uusi sunnuntaiaamun traditio, kun nyt olen monta vuotta valmistanut juniorille lettuja...

Belgian Waffles (from Williams-Sonoma Breakfast)

• 1 cup all-purpose flour, sifted
• 1 Tablspoon granulated sugar
• 1/4 teaspoon salt
• 1/2 teaspoon active dry yeast
• 1/2 cup whole milk
• 1/2 cup sparkling mineral water
• 1/4 cup unsalted butter, melted and still warm
• 1/2 teaspoon vanilla extract
• 1 large egg yolk
• 2 large egg whites
• pinch of cream of tartar

The night before you plan to serve the waffles: In a large bowl. whisk together the flour, grannulated sugar, salt and yeast. In a small saucepan over medium-high heat. combine the whole milk and the sparkling water and heat to lukewarm (105 degreesF). Whisk in the melted butter and vanilla. Pour into the dry ingredients and whisk until smooth. Cover tightly and let stand overnight at cool room temperature.

The next morning: Preheat a Belgian waffle iron. Whisk the egg yolk into the batter. In a large clean bowl, using an electric mixer on high speed, beat the egg whites and the cream of tartar until soft peaks form. Thoroughly stir about one-third of the beaten whites into the batter, then fold in the remaining whites, without overmixing.

When the waffle iron is hot, ladle 3/4-1 cup of batter into each waffle section and spread with a wooden spoon so the grids are evenly covered. Close the iron and cook according to the manufacturer's instructions until the waffle exterior is golden brown and the inside is light and springy, 4-5 minutes. (The first waffle may not be perfect. Adjust the amount of batter and cooking time if necessary.)

Keep waffles warm in a low oven. Serve with whipped cream, fresh fruit or maple syrup.

Makes about 2 large waffles. 

Boutier Winery

Vuoden ensimmäinen viikonloppu alkoi mukavasti, kun muuan tuttu C houkutteli minut kanssaan Boutier Wineryyn. Eihän kaikkia USA:n viinejä suinkaan Kaliforniassa tehdä, vaan jopa täällä Syvässä Etelässä on viinitiloja. Itse asiassa aika monta, kun rupesin netistä hakemaan. Boutier ei ole mikään massatuottaja ja symppikset omistajat olivat itse paikalla huolehtimassa maistiaistarjoilusta.




C on mukana erään ilmeisen vapaamuotoisen "outdoor clubin" toiminnassa ja vaihtelevalla kokoonpanolla tekevät retkiä erilaisiin paikkoihin, kuten tänään viinejä maistamaan. Tuo oli ihan hauska tapa viettää pari iltapäivän tuntia ja voin hyvin kuvitella meneväni tuon porukan kanssa uudestaan jonnekin.













Tällaisessa paikassa oli viiniin liittyvää rekvisiittaa tietysti sekä sisällä että ulkona. Olin kerran tehnyt pullopuun vanhasta, jo neulasensa pudottaneesta joulumännystä (siis joo, männystä). Toimi sekin ratkaisu, mutta tällainen metallihärveli olisi aika mainio.

Ja sitten asiaan, PMS ei tässä yhteydessä tarkoita ihan sitä tavanomaista syndroomaa, vaan oli kuvauksen mukaan "Our fine blend of Pinot Blanc, Marsanne and Sauvignon Blanc. A soft texture with tropical fruit/mango. Un-oaked." Se pehmeys piti paikkansa ja ostin sellaisen pullon mukaani. Toinen ostokseni oli Elegance Vin Rouge, jota kehuttiin "Marvellous blend of 71% Syrah, 19% Cabernet Sauvignon and 12% Merlot. Complex in flavor, robust red and displaying deep red color" ja oli jossakin tarkemmin nimeämättömässä viinimittelössä arvioitu hopeamitalin veroiseksi.

Dollarilla sai yhden maistiaislasillisen ja laskin listalta, että valinnavaraa oli 22 erilaisen viinin verran. En käynyt ihan koko valikoimaa läpi, vaan jätin vähän seuraavallekin kerralle. Ehkä omalaatuisin kokeilemistani oli Kick Ass: "Orange wine aged in dark chocolate, citrus aroma. With a slight chocolate flavor." Ei se huonoa ollut, mutta ilmankin elää.

Viereisen kuvan pullot koristivat tilan päärakennuksen edustaa. Minulla meni hetki ennen kuin tajusin, että ovat öljylamppuja. Kiva idea.










Linssiluteemme Oliivi tuli vahtimaan pulloja, kun yritin ottaa niistä kuvia. Korkkaamatta edelleen.

Taustalla oleva sininen pullo oli meillä omasta takaa, mutta en voinut olla ostamatta siihen kynttelikkökorkkia tällä samalla reissulla. Ei kerrota seniorille, mutta hän saa sen korkin synttärilahjaksi, kunhan kotiutuu työmatkaltaan.

2013

Oikein 

mainiota 

uutta 

vuotta 

2013

teille 

kaikille

!

Roadmap

Tämä on kopsattu yhden tuttuni fb-päivityksestä ja Tommy Tabermannin runo tuntui tavallaan sopivan tilanteeseen.

Seniori lähti joulun alla kuukauden työmatkalle Japaniin ja minulle selvisi hiukkasta ennen joulua, että saan pitää välipäivät vapaata kuten myös juniori koulusta. Koska en halunnut istua kotona 1½ viikkoa tyhjän panttina, niin kysyin juniorilta ehdotuksia matkakohteeksi ja vaihtoehtoina tulivat esille Islanti ja Belgia. Suomi jäi pois laskuista kalliiden lippujen johdosta, kun tämä oli aika viime tipan idea. Saimme hyvän lento-hotellipaketin Brysseliin ja sinne sitten suuntasimme jouluaattona. Olimme kuin parhaat turistit ja sitten vielä kävimme Bruggessa olkoonkin, että satuimme valitsemaan huonon matkapäivän (rankkasade pari tuntia saapumisen jälkeen ja se jatkui loppupäivän).

Samapa tuo. Tuli koluttua uusia polkuja ja saatua uusia kokemuksia olkoonkin, että ilman sen kummemmin ruvettuneita polvia. Eksymättä ei löydä perille... En puhu ranskaa enkä hollantia, mutta ihmeesti sitä selvittiin sekä sinne että takaisin ja varmaan pinnat nousivat taaas juniorin silmissä. Hän kun oli miettinyt, miten matkustetaan maassa, jonka kieltä ei osaa. Vastasin, että ellei muu auta, niin puhun suomea.

Matka meni siis hyvin ja tuttavat huolehtivat kissaköörin hyvinvoinnista meidän poissaollessa. Tässä muutama makupala...

Galeries St Hubert ja katunäkymä yhdelle sivukujalle.

Meidän ikiaikaiset suosikit Tintti ja kapteeni Haddock yhden asuinrakennuksen seinässä ja heitä kävimme myös ihailemassa Belge de la Bande Dessinee´ssä eli Belgian sarjakuvamuseossa, vaikka museot muuten jätettiin vähälle huomiolle tällä matkalla.

 No joo.

Atomium eli vuoden 1958 Brysselin Expon tunnus, rauta-atomi. Kiintoisa paikka entisen Heyselin stadionin lähellä. Satuimme sinne juuri sopivasti aurinkoisena päivänä.

Minullakin on samantapainen KitchenAid-vatkain, mutta aivan perusvalkoisena. Aijai noita karkkivärityksiä Brysselissä!! Eihän värin pitäisi vatkaimen tehokkuuteen vaikuttaa, mutta eihän urheiluautokaan ole urheiluauto, ellei se ole punainen.

Mikael oli saanut ihan nimeään kantavan katedraalin Brysselin keskustaan ja siellä mekin kävimme ja sytytimme kynttilän isäni muistolle.

Arkkienkeli Mikael

Talvipäivänseisaus

Tämä 21.12.2012 piti sisällään kaikenlaista, mutta myös paljon melua tyhjästä, sillä mayojen kalenterin perusteella oli povattu jopa maailmanloppua. Jos maailma on loppunut, niin sitten elän eri todellisuudessa  (mikä tietysti voi olla mahdollista). Mayat itse eivät laskeskelleet tälle pävälle muuta kuin yhden ajanjakson loppua ja uuden alkua, mutta kätevästi nykypäivän profeetat sen syklisyyden unohtivat ja takertuivat vain THE END:iin.

Talvipäivänseisaus, yhden työkaverin synttärit, viimeinen työpäivä tänä vuonna, seniorin toinen Japaninmatka vajaan parin kuukauden sisällä... Siinäpä niitä muita tapahtumia. Jo jonkin aikaa oli ollut tiedossa, että välipäivät tulevat olemaan melko rauhalliset töissä, mutten varmasti tiennyt kuin vasta viime viikolla, että voin ottaa vapaata koko tämän loppuvuoden ja palata kuvioihin vasta 2.1. Juniorillakin on tietysti juuri nyt oma joululomansa (joka muuten on viimeinen sellainen ennen jatko-opiskelujen alkamista). Maistelin tuota yhdistelmää mielessäni ja tuumin, että harvoin tulee näin oivaa tilaisuutta päästä tekemään jotakin kivaa ja niinpä minä... Aijai! Enpä taida paljastaa kuin vasta jälkikäteen, mitä minulla on mielessä.

Vain kolme päivää jouluaattoon! Tässä yksi tunnelmaan viritetty talo meidän lähiöstä. Ei ole meidän, vaikka samanlainen onkin ja saman kadun varressa parinsadan metrin päässä. Meidän koristelut ovat paljon vaatimattomammat.

Oikein iloista joulua kaikille ja paljon onnea uudelle vuodelle!

Jouluvalmisteluja

Joulukoristeita ilmestyi ensin etukuistille... Hankin muutamia viiniköynnöksistä tehtyjä palloja sun muita ja suihkutin ne ajankohtaan sopivammilla väreillä ja ripustin katoksen alle. Olisi pitänyt tyytyä vain palloihin, sillä niistä sai mielestäni parhaannäköiset koristeet (tai sitten mielikuvitukseni vaatii vähän kehittämistä).

Junioria ilahdutettiin taas tänä vuonna partiolaisten adventtikalenterilla. Kaveri ei taida edes muistaa aikaa, jolloin hänellä ei olisi ollut sellaista kalenteria

Haimme joulupuun tuttuun tapaan Sugarlandin puufarmilta, mutta nyt tosin kaksi viikkoa normaalia myöhemmin. Perinteinen ajankohta on ollut kiitospäivän jälkeinen sunnuntai, mutta tänä vuonna odotimme juuri silloin vieraita ja seuraavana viikonloppuna oli juniorin futisturnaus.Tänään oli tilaisuus tehdä ekskursio farmille, katsastaa valikoimat ja kaataa sopiva mänty (mäntyjähän me aina täällä suosimme; siitä on vaan tullut tapa ja ovathan ne keskimäärin edullisempia kuin kuuset). Koristeet noudattavat tuttua linjaa eikä GBK:n viiriä suinkaan voitu unohtaa. Ei sitä kuusenkoristeeksi ole varmasti tarkoitettu, mutta sopii meistä sinne pallojen seuraksi oikein mainiosti.

Fuksianpunainen kameliani kukkii ahkerasti. Tänään huomasin siinä yhden lähes valkean kukan kaikkien niiden vahvanpunaisten joukossa. Aika hilpeä näky!
















Ettei väri-iloittelu jäisi pelkästään joulukoristeiden ja pihan kukkasten varaan, niin kävin tänään kampaajalla ja marssin sieltä ulos taas uudennäköisenä. Olin varannut ajan pelkästään hiustenleikkuulle, mutta kampaajani tykkäsi, että irrotellaan vähän. Eihän tuosta voi kuin tulla hyvälle tuulelle!








Lisäys: Koska LeenaIrene kyseli Pietarsaaren jouluvalojen perään, niin voin todeta, että ne olivat itse asiassa ensimmäisenä ylhäällä, kaikki muut koristukset ovat seuranneet perässä. Tässä vielä kuva todisteeksi. Olisi ehkä pitänyt vaihtaa sydämen ja ristin paikkaa, niin menisivät ulkoa katsoen oikeassa järjestyksessä, mutta mitä pienistä. Nämä valot ovat minun ehdoton suosikkini koristeiden joukossa, vaikkei mikään kotoa tuotu perinne olekaan! Eihän kokkolalaisilla voinut mitään pietarsaarelaismeininkiä olla ikkunoissa...