Syksyn sävyt

Kampaajani räväytti tänään ja lopputulos oli tällainen. Seurauksena, että kun jouduin näyttämään ajokorttia muutamaa tuntia myöhemmin, sitä tiirailtiin vähän epäluuloisesti, kun sen kuva ja todellisuus eivät oikein enää vastanneet toisiaan.

Magee! Seniori kuvaili tätä kuin että olisin saanut salamaniskun hiuksiini.

Jo nyt suren, että efekti on kestää vain pari viikkoa!

Haluviiniä odotellessa

Tänä vuonna päätin valita pikkasen erilaiset haluviinikurpitsat niiden tavanomaisten oranssien palleroiden sijaan. Tällaiset tarttuivat matkaan kaupan laatikosta eilen. Tiettävästi näistä ei oikein ole syötäväksi; eivät nyt varmaan suoranaisesti myrkyllisiä, mutta maussa on toivomisen varaa. Eipä haittaa tällä kertaa.

Karvakorva-huiskuhäntä-isojalka Oliivia nämä uudet tulokkaat kiinnostivat hetken aikaa. Minusta se turkoosinharmaa kurpitsa oli ihan kunnioitettavan kokoinen, mutta pieneni heti, kun Oliivi meni vierelle poseeraamaan.

Pikavierailu

Juniorin jalkapalloilun merkeissä pääsimme kuluneena viikonloppuna käymään Savannahissa. Tuo Georgian suurin satamakaupunki ei ole saanut nauttia läsnäolostani kahteenkymmeneen vuoteen; juniori oli siellä luokkaretkellä muutama vuosi sitten. Savannah on aivan ehdottomasti vierailun arvoinen jo kohtuukokoisen vanhan kaupungin ansiosta, mutta lähellä on myös Ft. Pulaskin vanha linnoitus (vähän kuin Suomenlinna) ja Tybee Islandin hiekkaranta.

Lähdimme ajelemaan lauantaina aamupäivällä ja matkaan kului 4½ tuntia eli ihan kohtuullinen rupeama yhden ottelun takia. Lauantaina pääsimme kuitenkin leikkimään turistia, sillä itse matsi oli vasta sunnuntaina klo 15. Kunhan olimme saaneet hotellipuolen järjestykseen, suuntasimme vanhaan kaupunkiin ja nimenomaan River Streetille, joka on - missäs muuallakaan - kuin joen rannassa ja "in"-kohde kaikenlaisille häppeningeille.

Väkeä piisasi ja tunnelma oli iloinen. Mikäpä ollessa, kun lokakuun ilta oli kaunis ja tyyni. Olisin toivonut meillä olevan enemmän aikaa, niin matkaan olisi voinut liittää jokiajelun tai kummituskierroksen. Savannahissa on kuulemma enemmän kummituksia kuin missään muualla USA:ssa. Pojat (meillä oli matkassa yksi toinen joukkuetoveri myös) kertoivat olleensa sellaisella kierroksella omien luokkaretkiensä aikana ja tykkäsivät, että se oli hauska kokemus.








Savannahissa on filmattu kohtauksia useisiin kuuluisiin filmeihin mm. Roots, Midnight in the Garden of Good and Evil ja minun suosikkini, Forest Gump. Nyt emme kuitenkaan päässeet mihinkään mukaan - ainakaan tietääksemme. Ja Atlantan olympialaisten aikana purjehduskilpailut järjestettiin näillä vesillä.

Muuan tuttuni kehui paikallista Oktoberfestiä; täytyy pitää mielessä tulevaisuutta ajatellen.

Savannahissa on aivan eri tunnelma kuin missään muualla Georgiassa ja isoksi osaksi se johtuu espanjansammaleesta (Spanish moss), jota kasvaa vähän joka puun oksalla. Se on aina jäänyt minulla kaupungin tunnukseksi.

Ja se tärkein: ottelussa tuli 2-2 tasapeli.

Lokakuun tyttöjä

Lokakuussa syntyi paljon kunnon väkeä, mukaanlukien allekirjoittanut, joka jakaa päivänsä Stingin kanssa. Voisi sitä huonommassakin seurassa olla. Onnittelut kaikille tässä kuussa synttäreitään viettäville Teatteri Lapuan hymysuisen tytön kera.

Lokakuu on yleensä kaunista aikaa USA:n eteläosissa ja ihan kuunvaihdetta lukuunottamatta niin on ollut (tosin ei nyt vasta ole kuin 7. päivä, niin tässä voi vielä tapahtua vaikka mitä). Tämä on myös otollista aikaa pitää lomaa ja koska juniorimme on koulusta syyslomalla tulevan viikon, niin järjestin sitten itsellenikin vapaata. Kuin itsestään viikko alkoi täyttyä kaikenlaisista pakollisista kuvioista: juniorin hammaslääkäri maanantaina, LVI-firmasta tullaan huoltamaan ilmastointilaite tiistaina, keskiviikkona käymme yhdessä yliopistossa tutustumassa ja torstaina luultavasti toisessa, perjantaina minulla on lääkärissäkäynti ja johonkin väliin tungemme juniorin lääkärintarkastuksen, että pääsee pelaamaan jalkapalloa koulunsa joukkueeseen. Juniorilla on tosiaan viimeinen high school -vuosi menossa ja pikkuhiljaa pitää ruveta miettimään jatkoa. Eilen hän osallistui SAT-kokeeseen ja jo kesällä ACT:hen ja nekin tulokset vähän antavat suuntaa, minnepäin voi hakea opiskelemaan. Mietitään, mietitään... Ehkä nuo tutustumiskäynnitkin helpottavat ratkaisuntekoa.

Ja koska on lokakuu ja Suuri Kurpitsa tulee pian (tuttu Tenavia lukeneille), niin tässä vähän maistiaisia:

Ystäväni C oli jättänyt vuoallisen pehmeitä kurpitsakeksejä ulko-ovemme ääreen ja nepä maistuivat vallan mainioilta aamukahvin kera. Pitää varmaan kinuta resepti.

Ei uskoisi...

...että tämäkin aita sai uuden pintakäsittelyn sunnuntaina. Puu näyttää rutikuivalta jo nyt eli paras laittaa toinen ja ehkä vielä kolmaskin kerros. Luulen, että ainetta kyllä riittää sen verran.

Tämä aita kiertää meidän takapihaa kahdella suunnalla ja on pitänyt tunkeilijat loitolla jo toistakymmentä vuotta. Tai miten sen nyt ottaa. Aita alkaa kyllä näyttää ikänsä, kun aurinkokin on täällä aika armoton, mutta se antaa pikantin lisänsä pihamaalle ja pysyy pystyssä kuitenkin, joten paras huolehtia siitä, sillä ei sellaisen uusiminen ilmaista ole.Viimeksi seniori hoiti sitä telalla ja sudilla varmaan viisi vuotta sitten ja vakuutti, että seuraavalla kerralla vetää sen ruiskulla. Voin hyvin kuvitella hänen saaneen kyllikseen touhusta, sillä siinä on ihan riittävästi työmaata.

Mutta nyt oli korkea aika ottaa härkää sarvista. Laskeskelin, kannattaisiko vuokrata maalausruisku vaiko peräti ostaa ja päädyin sitten ostopuolelle. Parin päivän vuokralla kuittaa jo tuollaisen laitteen eikä sitten tarvitse pelätä, että ilmat olisivat huonot ja ehtii kunnolla paneutua laitteen toimintaan ja puhdistukseen, sillä eihän ruiskua ole kertakäyttöiseksi tarkoitettu. Toin vempaimen kotiin viikko sitten ja lauantaina vietin pari tuntia tutustumiseen ja saatuani aikaiseksi lähinnä vain hienoa sumua ja hyvin vähän kunnon jälkeä totesin, että on varmaan paras käydä hankkimassa pienempi ruiskukappale ennenkuin ryhdyn tositoimiin, sillä koneen mukana tuli sellainen keskikokoinen ja siinä oli tosiaan liian suuri aukko minun nesteilleni.

Ruiskiessani aidan ulkoseinustaa ihastelin naapurinlasten aitaan raaputtamia kuvia ja olin iloinen, etten todellakaan käyttänyt maalia, vaan ihan sellaista läpikuultavaa puunkäsittelyainetta; "valttia" se oli 70-luvulla, kun isä veti mökin seiniä. Sydämet ja möröt sun muut ovat edelleen kaiken kansan ihasteltavina. Ruiskuhankinta oli muuten hyvä ajatus, sillä kahdessa tunnissa huhkin aidan molemmat puolet.

Enkä voinut olla ottamatta omakuvaa...

Ja asiasta kolmanteen, tässä tämän viikon mysteeri: mitä nämä pallerot mahtavat olla? Vinkkinä, että ovat pienen omenan kokoisia.

Nämä pysyivät minulle kauan tuntemattomina suuruuksina, mutta sitten kerran, kun olin pyytänyt paikkakunnan arboristin meille antamaan vähän arviota pihamaamme puiden kunnosta, oli pakko kysyä laiheliinista puusta, joka tuotti moisia kovia hedelmiä. "Saksanpähkinöitä!", tuli kuin kaupan hyllyltä. Niin ovat, toden totta.

Että osaa olla hyvää

Ihan pakko laittaa oheinen resepti nimenomaan sen viikunapossun takia. Kävin viikolla meidän Publix-ruokakaupassa ja satuin apajalle, kun siellä oli em maistijaiset (myös sitä "sweet figlets"-jälkiruokaa oli tarjolla). Voi herranjestas, että oli hyvää! Nappasin reseptilehtisen ja ostin ainekset, vaikka unohdinkin "siemenet" eli sienet. Juniori pitää sienistä, mutta kulkevat usein siementen nimellä. Tuosta tuli meidän perjantai-illan ateria ja tarjosin sitä riisin kera. Sopi just eikä precis!

Veckans pyssel

Arvatkaapa, mikä tämä on? Vinkkinä "Montako insinööriä tarvitaan lampun vaihtamiseen? Kolme. Yksi vaihtaa lampun ja kaksi avaa shamppanjapullon." Tosin nyt ei ollut kyse pelkästä lampusta, vaan koko valaisimesta ja silloin riittää yksi Uchimurina; etenkin, jos vielä Seniori on poissa hälisemästä.

Talomme ruokasalin (lue: toimiston: syömme keittiössä, kun siellä on hieno pöytäkin) alkuperäiseen varustukseen kuului kullattu kynttelikkö. Aivan kammottava, mutta se kuului tietyn tyylisuunnan makuun 90-luvulla eikä meidän tullut sitä vaihdettua. Osin laiskuudesta ja osin, koska ei meillä ei ollut sopivia tikkaita (Olispa viulu, osaispa soittaa). Nyt vuosien mittaan kynttelikön 12 lamppua pimeni yksi toisensa jälkeen enkä piruuttanikaan vaihtanut uusia tilalle, vaan hankin jo vuosi sitten uuden valaisimen odottamaan aikaa, jolloin viimeinenkin tuikku sanoisi sopimuksen irti. Sain odottaa elokuulle asti. Tänään lopulta kävin hankkimassa sopivat tikkaat ja ryhdyin toimeen.

Aika style, vaikka itse sanonkin. Ja toimii!

Olin saman tien tuikata sen kullatun kammotuksen roskiin, mutta näin syksyn ja sen mukana haluviinin lähestyessä kekkasin sille uusiokäyttöä. Senhän voisi vaikka ruiskumaalata mustaksi ja ripustaa kuistille tai puun oksalle rekvisiitaksi. Eikä edes tarvitsisi maalata, sillä se on jo muutenkin sopivan pölyinen.

Jos ei tästä saa haluviinikoristetta, niin sitten ei mistään!